Keveät veneet

Keveät veneet lähtevät
Joka hetki lähtevät uudestaan
Nyt
     Nyt
           ...ja nyt
         
Kivi tietää suuntansa
Veden sylissä syvässä

Ei ole kiirettä
Veneitä lähtee
   - On aikaa

Hitaasti, hitaammin
Hellittää
  Päästää irti

Kivi on kivi
Sinä olet sinä
Voit lähteä
Nyt
     Nyt
          ...ja nyt.

-L.O-

Arvostuksesta

Sano vain yksi sana
Sano, että ymmärrät

Jos et siihen pysty
sano, että haluat opetella

Jos et halua opetella
saatat lopulta jäädä melko yksin
Sillä miksi kukaan silloin
haluaisi ymmärtää sinua


-L.O-

Kengittä kevein

Jos et aio palata
Jätä vanhat kenkäsi

Mitä tekevät vanhat kengät uudessa paikassa
Ottavat askelistasi vallan
Kertovat sinusta kaiken sen
Mitä et aikonut kertoa

Jos luulet palaavasi
Mikset silloinkin lähtisi kengittä
Kulkisi avojaloin
Uutta tunnustellen
Ehkä palatessa, nuo vanhatkin
Tuntuvat hetken rakkailta

Tai sitten, et enää palaa

-L.O-

Puhelu

Syyttömällä oli Syyllinen olo, päätti soittaa Syylliselle.
"Syyllisellä!"
"Haloo, täällä Syytön, minun oli pakko soittaa, on niin Syyllinen olo!"
"Syyllinenkö? Mitäs pahaa siinä, jospa sinäkin ottaisit kuule ihan vaan rennosti!"
"Mutta.. Kun on niin Syyllinen olo! Syytönhän minä olen!"
" Älä välitä oloista, kyllähän kaikki jo nimesi tietävät! -Mutta nyt lopetetaan, minulla on jo ihan Syytön olo, kylläpä helpotti!"
"Niin että kuinka? Jaha..haloo??..."

-L.O-

Puhdas pöytä

Tuuli käy lävitseni pehmeästi
Jättää jälkeensä puhtaan pöydän
Varon asettamasta siihen heti
jotakin turhaa

Pinttyneet liinat on aika pestä
  Silittää rumat laskokset

Nähdä se vaiva
Että jokaista vuorollaan
  Ja ihan hellästi



-L.O-

Suuntia

Kyllä täällä on askelmia
Jos tarkemmin katson
Kyllä täällä oli kaidekin
Jota en aiemmin huomannut
Suuntia kaksi

Toisesta huutaa menneisyys
Monissa äänissään

Toisessa pelkkä hiljaisuus
Kysyvänä silti
Minulle nyökkää


-L.O-

Erilaisina

minä sanoisin sen sanoilla, minkä sinä teet käsilläsi
minä ottaisin siihen lauseita, kun sinulle riittää nyökkäys

joskus olisi hyvä sanojenkin käyttäjän antaa pelkän kosketuksen puhua
ja käsillätekijän päästää kokonainen lause

 mutta vain joskus
 sillä näin meidän on hyvä
 erilaisina

- L.O-

Unen jälkeen alkaa uusi kevät

Sillä tuulenhenkäyksellä
 puusta irtosi paljon lehtiä

Menneen vuodenajan nähneitä
Käppyrään kääntyneitä

Nyt on tuulella taas kuljetettavaa
Matkalaisia poisvietäväksi

Oksisto jää hiljaa keinumaan
Orpona
Lastinsa kadotettuaan

Varmaa se silti on;

     Unen jälkeen
Alkaa uusi kevät



-L.O-

Voisinko

Voisinko olla vapaa

Rakentaisin oman onneni niistä paloista, jotka minulla on

Puuttuvista ei voi rakentaa mitään

Mennyttä ei voi muuttaa
Mutta ainahan voin istuttaa pensasaidan
Joka hitaasti
Omasta mullastani nousee
Ympärilleni kasvattaa lehtiä
Joista saan suojan

Saan juuri sen, mitä tarvitsen

Ei siihen tarvita puuttuvia paloja



-L.O-

Lempipaikoissa

Avaimista

Ei.
Kenenkään toisen taskuun en enää anna niitä
Onneni avaimia

Niin monta takkia minulla kuitenkin
Että omiinkin voi hukkua
Taskuihin tavaroita kadota
Mutta jossakin niistä
Tiedän.

-Ne löytyvät
Taas yllättäen
Kun sattuman kaupalla oikea takki, oikea tasku
       Oikea hetki


-L.O-

Metsästäjä

Liian paljon
Saa saaliikseen ahne metsästäjä
-Itsekritiikki

Ampuu alas kauneutta, joka on syntymässä
Seisauttaa tanssiin tahtovat jalat
Työntää jotakin äänen eteen,
kun laulun juuri piti alkaa

Uskaltaisinko seistä tähdätyn piipun edessä
Kuunnella laukauksen kaatumatta
Sarjatulenkin

Tyhjeneekö ase, väsyykö tähtääjä
Se selviäisi silloin


-L.O-

Ilonpilaaja

Mikä vaivaa ilonpilaajaa
miksei vain ota osaa, siinä missä toinenkin
niin luulisi, että ylpeä
kun noin jäykkä

mikä kumma vaivaa ilonpilaajaa
ei osaa hullutella
heittäytyä
ei tiedä, että kaatuneelle lasille voi nauraa
ottaa kaiken liian vakavasti

mutta kuinka voisi toimia toisin
kun sisällä asuu pieni, vakavaksi oppinut ihminen
joka pitää valtaa siksi kunnes
hän saa aikuiselta
syyn nauraa
luvan hypätä ja heittäytyä

kunnes hänelle piirretään ilon sikkuraa silmiin
kukitetaan päänalunen,
joka liian usein on märkä
tai kuivien kyynelien kovettama

-L.O-

Se riittää

-L.O-

Lipasto

Suurta pikkulokeroista lipastoani siivotessani menetän usein kärsivällisyyteni.
Aina löytyy uusia lokeroita
Pieniä, isompien sisässä
Isoja, pienien sisässä
Miten se voikaan edes olla mahdollista että isoja pienien sisässä
- Mutta se on

Salalokerot ovat oma lukunsa, niistähän voi löytyä mitä vain, ja pahinta on ehkä se, että niihin voi törmätä missä vain, hetkinä joina niille ei oikeastaan olisi ollutkaan aikaa...  Ennalta-arvaamatta, kätesi löytää sellaisen luo.
Helpompaa olisi kiertää, jos osaisi aavistaa.

Ja sitten kun tulee lukko, eikä ole avainta. Ei ole siistiä kilisevää nippua, josta vain etsiä se oikea.

Selväähän se, että sellaisen lipaston perinpohjaisessa siivoamisessa kuluu vuosia

...Ne tilaavievät tavarat, jotka toisaalta niin tuttuja, että tuntuu hurjalta heittää menemään ja jättää lokero tyhjäksi.
Miettiä päänsä puhki, mikä esine tulee tilalle, vaikkei se mitään auta.
Turhaa huolta  - Jotainhan sinne aikanaan tulee ja aivan itsestään.

Miksi ihmeessä säilyttäisin jotakin sellaista, mikä ei oikein toimi, eikä värikään miellytä.
..Toki jossakin valossa, väri saattaisi miellyttää... Valo-olosuhteiden merkitystä ei voi väheksyä! On odotettava jokaisen vuodenajan ikkunasta sälöttyvä aurinko tai auringottomuus. Jotta voi olla varma.

Perintökalleuksien pöly se vasta yskimään saakin. Ei niiden arvoa voi kyseenalaistaa! Vanha ja hapertunut, kauttaaltaan pureksittu, seinääkin vasten monasti heitelty on saanut tuta raivoa ja turhautumista, mutta että pois heittäisin - ja tilalle jotakin uutta!
Minunko tämä pitää tehdä? Jos kutsuisin siivoojan.. Tehokkaan tädin, jonkalaiset tietävät varsin hyvin kuinka tällaisissa tilanteissa toimitaan. Tällaisten hankalien tavaroiden kanssa, joita minulle on kertynyt. Ja joita on niin paljon. Mutta ei, ne tädit heittävät kuitenkin täysin väärät esineet pois ja ripottelevat mennen tullen jotakin tilalle tai sitten he jättävät jälkeensä huutavan tyhjyyden ja putipuhtauden, mikä olisi valheellinen. Vieraaksi muuttunut koko totuus!



-L.O-

Opettaja

Mistä kätesi täyttyvät
Onko sylisi suljettu
Tältä elämältä,
      joka siihen haluaisi juosta

Jos astuisit niiden jalkojen kepeyteen
Niiden silmien säihkettä vetäisit omiisi
Sitä pientä ihmettä kädessäsi hartaasti pyörittelisit
      joka hänen mielestään on niin suuri

Silloin voisit jotakin oppia
Ja äkkiä
Onnenkyyneleen silmääsi saada


-L.O-

Miksi niin..

Miksi juuri silloin pehmenet
kun pitäisi olla aikuinen
vetää rajoja
sanoa suoraan
lopettaa hymistely
olla lapsen edessä
menneisyyttä vailla

miksi juuri silloin
kun haluaisit olla pehmeä
sinusta tulee kova
joustamaton

ja mahdottomalta tuntuu
sen hellyyden löytäminen
jota itsekin kaipaa
silloin kun on tuhmana ollut

-L.O-

Erilaista eheyttä

Meillä on kiire heittää
kaikki särkynyt pois
miksi silmämme
eivät kestä säröjä
korjaamisen vaiva kierretään
ei kaivata suutareita räätäleitä

anna minun uskoa, että myös korjattu
on jälleen ehjä
takanaan tarina
jota uudella alotuksella ei ole

-L.O-

Sinä tulit

-L.O-

Ilkeää naurua

Kuinka nopeasti
heilahtaa leimasin
ja nousee
tuo ajattelematon nauru sisältämme
vaikka puheissa toinen ihminen
lähimmäinen

kunpa voisin virittää kaikki maailman kellot soimaan
siihen herättämään
ylimielisyyden unesta jokaisen

kunpa voisin virittää nuo kellot;

niin en ratsukseni ottaisi
heikompaa
jos olen vahva
jaksan kyllä kävellä
  - taluttaa


-L.O-

Kuutamolla

Pilvet
   levottoman tuulen ajamina
Kuun yli juoksevat
Hetkiseksi peittävät
Kirkkaat kasvot

Tie pimenee
   Silti tiedän
Mihin astua
   Olen täällä ennenkin ollut

On hyvä olla tässä
Ja yksin itseään katsoa
Hiljentää muut äänet

Jotta erottaisi omansa

-L.O-

Lattiaan ei saa koskea

Lapsikin sen osaa
Ja lapsi juuri;
Lattiaan ei saa koskea

Taitavaksi leikissä tulee se
Joka sitä eniten leikkii

Kuulee kirjoittamattomat säännöt
Huutoina korvissaan
Nielee kielletyt sanat
Niin syvälle
Että unohtaa niiden olemassaolon

Kulkee eteenpäin
Koska on niin taitava
Leikissään

Mutta se mitä nieltiin
Se mihin ei koskettu
Se ohjaa

Suuntaan,
joka ei ole oikea



-L.O-

Myydään

MYYDÄÄN kausikortti
      Tunteiden vuoristorataan

Matkustussuunta arvoituksellinen
Asento pääasiassa ylösalaisin
Yhtäkkisten korkeuserojen vuoksi suositellaan betasalpaajien käyttöä
Ratamalli kahdeksankymmentäluvulta
Sisältää veretseisauttavia töyssyjä
Ei jarrutusmahdollisuutta

Mallin erikoisuus;
EI valitusoikeutta

Vyöt isofix, sulautuva malli;
Olet kuin osa vaunua

Tarjouskauppa
Myös vaihto tilavaan viilipyttyyn
Mahdollisesti avomalliseen
Vähintäänkin kannenavaamismahdollisuus edellytetään

Kyselyt lippuluukulta kaikkina vuorokaudenaikoina

-L.O-

Millä kentällä pelaat

Kiitollisuuden ja syyllisyyden
Pallokentällä
Pelataan kiihkeitä pelejä

Niin kiihkeitä
Että pallot alituiseen sekottuvat
Ja ajantaju katoaa

Peliajat venyvät elämänmittaisiksi

Jopa hautojen taakse lentävät epätoivoisimmat heitot
Siirappia suupielissään
Muuttuen vakaviksi matkalla sieltä tänne

Mitä lunastetaan ja millä hinnalla
Saisinko olla olemassa
Ilmankin

Eikö ihminen voisi jättää rauhaan
Sen mitä oli
Ja vapauttaa kentän sille

 Mikä on
Ja joka päivä uudestaan syntyy


~L.O~

Huomaamatta

Elämä on peli
Jossa säännöt muuttuvat
Lapsuuden ja aikuisuuden rajalla

Pallot vaihtuvat painavampiin

Jos kätesi ovat niitä kevyitä täynnä
Jätät painavimmat
Jollekulle toiselle


~L.O~

Ei sieltä tule ketään

jos olet pitkään asunut
hiljaisissa metsissä
niissä,
joissa tuuli kyllä tuulee
mutta ketään ei näy

jos olet käynyt
kaikissa ilmansuunnissa
kuulumatta niistä mihinkään
koettanut jokaisen linnun selkää
mutta et omia siipiäsi
katsellut junien perään
jotka pilliään viheltäen katoavat yöhön

jos olet muukalainen
siellä
missä kaikki muut ovat sukua toisilleen

et välttämättä usein kohtaa ihmistä
joka ilman sanoja nyökkäisi

voi käydä myös niin
että sieltä ei tule ketään

siksi sinun täytyy olla muita rohkeampi
on selvittävä yksin
on käveltävä itseään vastaan
avattava ymmärryksen ja myötätunnon syli

ja lakattava odottamasta
että joku toinen tulisi avaimet kädessään
sinun lukkosi luo


~L.O~

Melkein perillä

Ehkä siellä
Ei ollut muusta tietoa
Vain pelkkiä
Krokotiilin kyyneliä

Ja väkivalloin
Iloksi käännettyä surua

Ja niin on
Aikojen saatossa
Sisällesi
Syntynyt
Suuri lampi

Tummaa vettä
Joka vetää sisäänsä kaiken

Lammen pohjalla
Istuu
Kaipaava sielu
Laulamassa
Siitä
Mistä se joutui luopumaan
Nostaen vedet
Krokotiilin silmiin
Silloin
Kun kukaan ei näe

Jospa nuo kyyneleet
Saisivat vieriä

Äyskärikaupalla
Täytyy surra  sen
Joka lammen pohjaan on joutunut

Siinä kohden
Kun itku
Vaihtuu lauluksi
Olet jo melkein perillä

~L.O~

Väsyneenä

Väsyksissä
on turha tehdä tulkintoja minkään asian äärellä
olet mustaan vaatteeseen verhottu
vaikka aamulla valitsit valkean paidan

ota väsymys vastaan
pelkkänä väsymyksenä
sitä sattuu meille kaikille

~L.O~

Tätä polkua tulin

Niissä oivalluksen hetkissä
joissa liikutaan suurin harppauksin
ja jokin saa aueta

Seinään syntyy ovi

ja silloin maailma on vain
niin henkeäsalpaavan kaunis
kun se saa virrata
ovesta sisään suoraan minuun

niissä hetkissä
katsoo kylmien väreiden läpi
sitä kaikkea mitä on saanut kokea

Tätä polkua tulin

tietä
jota ehkä moni
ei olisi jaksanut kulkea
mutta minä olen sen tehnyt
ja tähän
perilletulleena
en kykene kiitoksen määrää
mihinkään rajaamaan

Minulle on kerran annettu elämä
ja minä otan sen vastaan

~L.O~

Valepersoona

Persoona
Joka on rakennettu tarpeeseen
Koostuu selviytymiskeinoista

Se on panssari
Jonka sisuksista löydät
Välineet
Jotka kerran olivat
Selviytymisen ehto

Liaani,
jolla paeta
Ristikko,
jolla suojata
Kopeus,
jolla estää
ketään tulemasta lähelle
Hymy,
jolla vedetään
esirippu alas

Jotta ei tarvitsisi
Olla vaivaksi kenellekään

Haarniskassa
Ei ole elämää
Siellä on vain selviytymistä
Haasteiden selättämistä
Itselleen todistelua
Ikuista kelpaamisen janoa

     Jotta saisi olla olemassa

Ainut keino elää
On tulla ulos
Olla vaivaksi
Lopettaa päteminen
Hiljentää jatkuva puhe
Tai avata suu ensimmäistä kertaa

Ja kelvata itselleen
Tavallisena olentona

        Oman tarinansa
        Arvostettavana päähenkilönä


~L.O~

Rungon sisässä

Kylmällä säällä
Valottomaan aikaan
Pakenee elämä
Lehdistä runkoon

Näkösältä
Kuoren alle piiloon
Jotta se olisi suojassa
Tulevaa varten

Lehdettömään puuhun
Ei tuuli tee
Korvin kuultavaa
Musiikkia

Kuitenkin rohkaisten tuudittaa
Elämää
Joka vahvasti

Rungon sisässä väreilee



~L.O~

Sotasilla

Meistä
Surullisen moni
Käy sisäistä sotaa
Itseään vastaan
Käyttää paljon raakaa voimaa
Painaakseen matalaksi sen
Joka yrittää nousta
Sulkee suun siltä
Joka yrittää
Jotain kertoa

Meistä niin surullisen moni
Puhuu itselleen
Rumilla sanoilla
Äänenpainoilla
Jotka saavat
Kenen tahansa
Hartiat laskemaan

Mutta jos jonain päivänä
Saavat yhdistyä
Ne kaksi

Se, joka tulee sisältä
Ja se, joka näkyy ulos
Siitä syntyy
Yhden ihmisen
Onnellinen tarina


~L.O~

Monenlaisia makuja

Hukassa oleva ihminen
löytää käyttöohjeensa

Jos vain on valmis keräämään mausteet
Yksitellen
Alitajunnastaan
Pelkkiin mietoihin makuihin tyytymättä

Ohjeiden noudattaminen onkin
jo sitten elämänmittainen haaste


~L.O~

Illalla

Eilisen illan maasta tulet
Viileydellä
Lempeästi
Varjostat
Päivän kiireisen näkymän
Kasteella kostutat janoisen maan

Kun olet siinä

On minun niin helppo olla onnellinen
On helppo olla kiitollisuutta täynnä

Ilman sinun tyyneyttäsi
En tietäisi
En jaksaisi uskoa

Että se kaikki meni
Kyllin hyvin

Että tässä kävi tänäänkin
          Juuri niin kuin oli tarkoitettu


~L.O~

Lumikille

Kerran kohtasin metsässä Lumikin
Tunsin heti
Se prinsessa, suloisin
On jokin vialla
Jutussa kuitenkin

Sen huomaan
Kun yhdessä kuljetaan
Kauneinta polkua
Tämän maan

Tuo tyttö
Kuin kauris, peloissaan
Ei näe luonnon lumoa ollenkaan
Joka rasahdusta hän säpsähtää
Kauhu tummista silmistä välähtää

"Oon tahrattu
Muhun on koskettu
On raja rikottu
Ei koskaan korjattu"

Näen maiseman Lumikin silmin nyt
On kaikki uhkaavaa
Mitä vain lähestyt
Ei voi kukaan
Milloinkaan ymmärtää
Kuinka paljon
On joutunut kärsimään

Tyttö metsään jäi
Peläten varjoaan;

"En pysty mitenkään valoon astumaan
Toiset luulee;
Oon kaunis prinsessa
Vain täällä mä olen turvassa"

Ei onneksi tarina pääty näin
Kerran lähdin taas
metsästä kotiin päin

Valon säde kun johdatti katsettain
Jotakin suurta silloin silmiini sain

Arka hahmo on astellut aurinkoon
Ei enää kahlittu kohtaloon
Joka askel on raskas ja vaikea
Koska arpi on syvä ja oikea

Mutta silti on Lumikki rohkea
On niin totta se jokaisen kohdalla;

Ei valossa kuljeta varjotta

Oot satutettu
Niin kävi aikanaan
Nyt nosta pääsi

Pian se helpottaa


~L.O~

Sitten...

Kun nostat pääsi
Häpeä haihtuu
Kun sytytät valot
Ei pimeyttä enää ole
Kun jokainen nurkka on katsottu
On aivan sama
Oliko valo päällä vai ei

Sillä pelko jätti pääroolinsa
Heitti viittansa
Taivaan tuuliin

Ja jätti paljon tilaa

Onnelle

~L.O~

Yösade

Yön tummimpana hetkenä
Kun luulet olevasi
Niin yksin

Laskeutuu sade pehmeästi
Katolle
Kertoen kohinallaan

Että olet turvassa

~L.O~

Siniselle laululinnulle

Sinä olit minulle peilinä
Kannoit minua hetken
Tavallasi elää

Lauloit niin voimakasta
Laulua
Onnestasi
Minun korvani juuressa

Se juoksutti minunkin puroani
Sai  ihmettelemään

Tätäkö se voisi olla

Itse se on kuitenkin tehtävä
Ei kukaan
Kenenkään puolesta
Voi nuoralla kävellä
Putoamatta

Sen huomaan nyt
Kun omat jalkani
Nuoraa varoen tapaavat

Mutta vielä vuosienkin päästä
Silmäni kostuvat

Kun muistan laulusi



~L.O~

Rajatulla alueella

Yhdessä vahvat

Kun kaksi ihmistä
Kivulla hitsataan toisiinsa kiinni
Kun kaksi selkänsä toisilleen kääntänyttä
Hitaasti oppivat kääntymään

Ja vielä hitaammin
Katsomaan toisiaan silmiin

Sinne syvälle
Minne harva oikeasti katsoo

Silloin saavat he kaksi heikkoa
Yhdessä aikaan
Jotakin niin vahvaa,

Että sillä voimalla
Ylitetään valtameriä
Istutetaan kokonaisia metsiä

Sillä voimalla,
Jähmeät Vuoret murtuvat
Pienen verson edessä

~L.O~

Särkynyt maljakko

Monet herkät
On kerran rikottu
Vahinkoja sattuu
Tahallisia tekoja tapahtuu

Mutta ei se tarkoita
Että elämä olisi ohi

Uskotko,

Että särkyneessä maljakossa
Kukat puhuttelevat enemmän

Ja niiden kasvu
Voi alkaa sinä hetkenä
Kun olet valmis
Antamaan mahdollisuuden itsellesi


~L.O~

Huolien hautausmaa

Huolehtijalapsi

Jos on koko elämänsä ajan
keskittynyt pitämään seiniä pystyssä
lattiaa paikoillaan

Ajatuksen voimalla kannatellut kattoa

Jos on koko elämänsä
odotellut, että aamu olisi illassa
syytellyt syyllisiä tai syyttömiä
auttanut aivan kaikkia muita, paitsi itseään

Kun on tehnyt tämän kaiken omasta halusta ja mikä pahinta;
aivan turhaan
Sillä talo pitää kyllä huolen itsestään
ja sadepilvet eivät syyttelystä hälvene

Silloin on melko pahasti väsyksissä ja pettynyt
Tarvitaan toista ihmistä sanomaan;
Elämässä voi käydä hyvin

Minä sanon sen sinulle nyt;
                Elämässä voi käydä hyvin




~L.O~

Niille lapsille

Niin moni lapsi
Liian isoissa kengissä kulkenut
Jalkansa pahoilla rakoilla
Vertavuotavilla

Kenellekään kertomatta

Niin monen leikki jäi kesken
Kun nuket siirtyivät keskustelemaan
Aikuisten asioista
Tai lopettivat puhumisen
Kokonaan

Kenkien läpi ei kukaan näe
Eikä hymysi taakse
Lohduttaja

Siksi liian reippaissa askelissa
On suurien surujen kätkyt


~L.O~

Lapsen lapsi

Tahtomattaan astuivat he isiensä jälkiin
Sotapolkujen upottavaan saveen
Huusivat jälkeen
Turhaan

Voiko tästä mitään ymmärtää
Kun savi on jo kuivaa
Ja ruoho päällä kasvaa

Saven sisässä uhrien elämät
Ruohoniityllä kävelevät
lapsensa lapset



~L.O~

Vastaantulijoita

Ilman kenkiä

Rantaveden kivikossa huljuavat jalkani
Sileissä pinnoissa valtava vankkuus
Kivien kulmat kaareutuneet
Päästävät lähelleen

Jokaisen,
      joka kenkänsä uskaltaa riisua

On vieressä terävämpiäkin
Ei niille
Ilman kenkiä
Kukaan astu

~L.O~

Tartu käteen

Elämä
Ojenna minulle rouhea kätesi
Tartun siihen tänään
Ei surua niin suurta
Että irti päästäisin
Ei pelkoa niin pakahduttavaa
Että unohtaisin
Sinut

Ehkä puristan lujaa
Ehkä kyyneleet virtaavat

Ollaan silti yhdessä
Vihdoinkin

Miksi muuttaisin menneeseen
Onko tulevaisuutta edes olemassa

On vain tämä hetki
Jossa saan kättäsi tunnustella

~L.O~

Puussa

Missä puussa
Millä lehdellä istut
Mistä juurista
Tarinasi versonut

Mille oksalle
Alkukukkasi kadotit
Sen viattoman kauniin
Joka tuoksuaan vieläkin kantaa
Tänne asti

Kuinka olisit voinut tietää
Sillä sinäkin
Olit kerran pieni

Kasvusi vesien
Väkevien käsissä

Kuinka olisimme voineet toimia toisin
Väärää vahvuutta  varsissamme

~L.O~

Paluumatkalla

Kuka täällä meille opettaa
Vaikutelma oisi todempaa,
kuin minä itse
Tässä
Nyt

Kuka syötti pajunköyttä
Silmukoiksi
Kuka uskoi siihen
Paloi kipunoiksi
Muutti toisten silmiin lennosta
Jätti kaiken
Veti lipun salosta

Ei ole helppo palata
Vaikkakin se tuntuu omalta
On kaikki aivan alussa
Nyt lähden lähtöviivalta

Lupaan silti lujaa yrittää
Ei elämäni tähän jää
Ota kiinni - sinä toinenkin
Joka tiedät tästä jotakin

Heikko heijastus
Vain pelkkä kangastus
Levoton mielesi
Kaipaa jo kotiisi

Hyppää lujaa
Kauas
Kovemmin

Vain kaikkein rakkaimmat
Ne ota mukaasi

~L.O~

"Mademoiselle Pitäisi"

Aamulla anivarhain
Mademoiselle Pitäisi
Soittaa ovikelloa
Pitkään ja vaativasti

Taasko se on tulossa,
vaikka vasta illalla läksi..
Arvatenkin mukanaan rasittavat hoidokkinsa,
joilla on taas niin paljon asiaa minulle

Ja vasta silmiäni raotin yön unesta!

Tapansa mukaan, he eivät odota,
että avaisin oven
He ovat jo täällä
Istuvat surutta olkapäilleni
Heti kun sängystä ylös pääsen

Keittiössä meitä onkin aika joukko
Neljä omaa lasta odottelemassa minua
Yksi kiipeilee mikroa kohden
Toinen haluaa keskustella syvällisesti
Kolmannen temperamentti kiehuu kuumimmillaan
Ja neljäs seikkailee maljakkokaapissa
Samaan aikaan mademoiselle aloittaa
Kaikenpeittävällä äänellään

"Se oli se ikkunanpesu, josta jo eilen mainitsin"

"Naapurissa on jo pesty keväällä! Jatkaa rouvan lempilapsi Sylva, jonka silmissä on jotain vikaa, ne harittavat pahasti sivuille

" Pyykkiä on hyvä pestä heti aamusta, ehtii kuivua illaksi, jatkaa mademoiselle. Ja entäpä nuo roskat sitten, ehkä aivan ensimmäiseksi kipaiset niitä viemään, niistähän oli jo iltasella puhetta"

Mademoisellen hoidokeista Myrna, toiselta nimeltään Murtunut, ilmoittaa alahuuli väpättäen,
syvällisen yksinpuhelun aloittaneen lapseni vierestä;

"Minua ei koskaan kuunneltu... Ei koskaan, eikä kukaan.."

"Niin, Myrna pieni, onneksi pääsit hoiviini! Mademoiselle silittää Myrnan päätä kerkeästi, kääntyen puoleeni; "On erittäin tärkeää kuunnella lasta, sinun pitäisi se nytkin muistaa! Hyväksyvä läsnäolo ennen kaikkea! Ja mitä minun pitikään.. Niin, leivontapäivä! Et ole leiponut kuin viimeksi talvella, on aika tarttua toimeen, aamusta paras! Ehkä otat myös lapset mukaan leivontatuokioon, kyllä, sinun pitäisi tarjota heille mahdollisuuksia kokea onnistumisen tunteita"

En ehdi avaamaan suutani
Ajatus kimpoilee henkilöstä toiseen
Pyykkikoneesta leivontatuokioon
Toisaalta mietin, missä kaapissa ikkunanpesuvälineet piilevät

Tartun kahvipannuun ja kaadan eiliset kahvit pois

Kuulen taustalta maljakkokaapin kolinaa ja herään hetkeen
Nyt on jo juostava!

Kaapinkätköissä kohtaan
Valon,
minkä vain pienen ihmisen silmistä voi tavoittaa
Edessä on uusi päivä
Seikkailu!

Noustessani huomaan mademoisellen lapsineen häipyneen



~L.O~

Kaksi lankarullaa

Kuin kaksi eriväristä lankarullaa
Toinen keritty toisen päälle
Ensin olin minä
Sitten tulit sinä

Niin me kaksi
Olimmekin vain yksi

Rullassa oli tiivistä
Paljon lankaa
En alta juurikaan nähnyt
Joten sanoin
Käytä sinä silmiä
Minunkin puolestani
Uskoin
Ne näkevät samoin

Sinä katselit
Kerroit maailmasi minulle
Ja minä luulin
Se kaikki on minulle totta

Minä myös tunsin
Pelkäsin pelkojasi
Itkin surujasi
Luulin nauruasi omakseni
Painajaisesi sekoittuivat uniini
Jännityksesi minun mahakipuuni

Se kaikki jäi minuun
Eikä päässyt pois
Et sinä sitä minulle tahtonut
Mutta olin rullassa alimpana
Lankani ei juossut

Sittemmin olen päässyt näkemään
Yhtä ja toista
Omillakin silmillä

Se häikäisee ja yllättää
Elämä
Ja langan voimakas väri
Valossa

~L.O~

Mitkä kengistä oikeasti minun

Ovella mietin
Mihin takkiin tartun

Jätänkö auki
Vedänkö kiinni
    Onko puolitie parempi

Mitkä kengistä
Oikeasti minun

Ja mihin suuntaan lähdössä?


~L.O~

Yksi pyrähdys

Tuossa tuuli
Soutelee
Vettä pitkin

Käy minunkin luonani
Laiturin päässä
Mukanaan kylmät pisarat
Poskilleni juoksevat

Taas viimoittaa mieleni täyteen
Sitä lentävää tyhjyyttä
Joka saa kaiken kepeälle kuulumaan
Suruttoman syleilyltä
Tuntumaan

Niin paljon

Voi yksi pyrähdys
Aikaan saada

~L.O~

Siipirikko

Jossain lennät
Siipirikko
Turvapaikkaa etsien

Jossain laulat suruasi
Missä siipi
Tiedä en

On siipirikon
Lento heikko
Matka matala
Kohtalona usein onkin
Pyydys katala

"Tule turvaan siipirikko
Korjaa pieni siipesi
Voit päästä vielä paikkaan
Josta jalka lipesi

Et siipeäsi vanhaa löydä
Hyvästele matka sen
Muutoin kulkee lennonsuunta
Aina sitä etsien

On monta vahvaa sulkaa sulla
Höyhenpeite kantava
Laulun ääni surun alla
Ilon suuren antava

Lepää hetki pesässäni
Näe unet elämän
Tiedät kyllä herätessä
Kohdannut oot sisimmän"

~L.O~

Metsätähdet

Polun varrelle
Metsätähdet
Tänään syttyneet

Eikö siinä ole kyllin
Eikö se riitä
Sinunkin silmiesi tähtiä avaamaan?


~L.O~

Hetkittäin

On hetkiä
Jolloin valo on liikaa
On hetkiä
Jolloin ei kaikkea jaksaisi nähdä
Kerralla

Tule hämärä
Kätke minut piiloihisi
En jaksa suorana
Enää seistä

Tämä ilo
Ei ollut minulle vielä
Ei suruni
Valon kirkkautta kestä

Ojenna ymmärryksen kätesi
Lupasi lohdutuksen liekille
Joka valoonsa päästää
Kerrallaan sopivan määrän
Minua

~L.O~

Taivaspeili

Pyykkinarulla  matot makaavat
Kilpaa sateen kanssa
                vesiä valuvat

Maton välissä hiljaa kävelen
Siihen sopivanmittainen tyttönen

Taivas tummana
Lähelle laskeutuu
Pyyntöni kuulee
            -Se toteutuu

"Taivas, peilisi anna
Hetken tunnetta kanna
Rajuilmaasi suurta
Niin oottanut oon"

Että minäkin -
Kiltteydestä kipeä
Saisin hetken
Villinä kiitää
Tuulen tyttönä
Taivaisiin liitää

Välittämättä siitä
Että kengät
Vettäpursuvat
            Tuhansia kiloja painavat


~L.O~

Sisäisen lapsen tasolla

Vielä minussa elää
Se pikkuinen tyttö
Yhä nyrkissä kätensä somat

Vielä sinussa elää
Se pikkuinen poika
Silmät surustaan sokeat, kovat

Saanko surra sen pois,
Että helpompaa ois
Saanko itkeä tyhjyyden täydeksi?

Onko surulle tilaa
Onko minulle sijaa
Saako muurini murtua nyt?

Saanko surra vai en
Kuinka niin epäilen
Miksei minullakin
Ilo elämän edessä ois

Saanko surra sen pois
Miltä tuntua vois
Onko tytöllä taitoa hellittää?

Pojan silmien taa
Jos saat vaeltaa
Ilo piileskelee

Vielä odottelee



~L.O~

Pelkoa silmiin

Pelko tulee
Sanattomana
Siihen viereeni seisomaan

Kuinka voimasi onkaan
Valtavien kenttien kokoinen
Musta aukko

Siinä sinä olet
Minua päätä pitempi

Mutta äkkiä
Hiiren kokoinen
Koloonsa livistävä raukka

Pelkkä katse
Ja sinä oletkin kuollut

~L.O~

Kun ihmisten kieli ei riitä

Kun ihmisten kieli ei riitä
Kun sanoja tyhjiä vaan

Kun omakaan mieli ei riitä
Surun siltoja sanoittamaan

Juoksee tuuli sinua vastaan
Sade hellimmät pisarat luo

Näet taivaalla;

Kaiken se tietää
Ei sanoja ollenkaan oo


~L.O~

Liehuvain lakanain oodi

Liehuvain lakanain oodi
vapauttaa kevään
laskoksistaan

Päästää sen
hurjaan tanssiinsa
Lepattavaan

Vielä tulevat
Tähtikirkkaatkin yöt taas
Mutta ensin lauletaan
tämä suven laulu
Niin puhtaalta tuoksuva

Kaappeihini vievät lakanat
tovereilleen terveiset;

Ehkä teidän vuoronne
ensi kerralla
sitä iloa maistaa!


~L.O~

Mitätöivä järjen ääni

Pitkään se luuli
Olevansa yksin
Ei täällä muita ole
Eikä tulekaan
Pelkkä järjen ääni
Hymyyn verhottu


Ei kaivannut seuraa
Ponnekkaassa esityksessään

Mutta sydän
Suruun sidottu
Tiesi

Sitten tulivat sanat
Löysin kynän
Kadoksissa olleen
Nyt pääsevät kärrynpyörät
Vapaiksi sisältäni
Ja ulvovat sudet
Tuskien tarinoita kertovat

Nurkkaan ajettunakin
Se kaipaa huomiota
Mutta ei enää
Sisimpääni
Villaisella paina

On onnekasta kokea
Tämä riemukas suru -

Lupaa kysymättä
Minulle tosi

~L.O~

Portailla

Näitäkö portaita
Minun täytyy nousta
Tämäkö portti avata
Mikä kutsuista
Todeksi kuulla

Miksi ihmisen täytyy
Niin yksin
Itseään lukea

Ei toisen silmillä nähdä
Sitä samaa
Koskaan


Siksi


~L.O~

Rakkaudesta ruusuihin

Kun katson ruusua
Olen taas
Kesäaamun kuumassa puutarhassa
Tuoksujen hohtavalla tarjottimella
Terälehden kirkkaassa kastepisarassa
Joka viipyillen
Jatkaa matkaansa
Kohti
Ei mitään

Olen se
Joka
Ihmisen hahmossa tulee
Kävellen
Silmiään varjostaen
Tarttuu kukkien kuningattareen
Katseellaan
Tietäen;

Täällä juhannuksen taika
On voimassa
Täällä
On minuakin varten
Aina jotakin

Jalkojeni alla pehmeä nurmi
Sumun pisaroihin kiedottu


~L-O~

Tytönsykkyrä

Voi pientä tytönsykkyrää

Unelmiinsa unohtunutta

Kuinka syvällä olet
Omassa elämässäsi
Vielä

Niin herkkä maaperä
Sinussa
Minun pudotella helmoistani
Siemeniä
Huolimattomasti
Omia unelmiani
Itämättä jääneitä

Jotka kuitenkin
Voivat tulla vain
Minussa
Minulle todeksi

Kunpa saisit kasvaa sisältäpäin
Et ulkoa
Ei sinun
Tarinasi minusta kerro
Eikä minun totuuteni
Ole sinun

Säilytä lapsen luottamus;
Kaikki tärkeä
On siinä lähellä

Eikä minunkaan elämäni vielä ohi ole
Siksi kerään siemenet

Niistä jokaisen
Nyrkkiini visusti


~L.O~

Tuulessa tanssiva lehti

Tuulessa tanssiva lehti
Lumen alta löytynyt
Sinussa kytee viime kesän tarina
Kuin eiliseltä tuntuva

Vielä pääsit lentoon
Vaikka kohta oletkin kuollut
Nauti viimeisestä matkastasi
Tuulen notkeilla käsivarsilla

Nauti siitä kun joku sinua kannattelee
Eikä sinun tarvitse itse tehdä mitään

Sillä
Ne hetket ovat ohikiitäviä
Maailmankaikkeudessa
Ja kohta
Olet taas niin yksin

Niin on paras
Sillä minä olen minä
Ja sinä
Olet sinä

Tulee uusia lehtiä
Ja tuulia
Jotka tietävät
Näin tämä menee

Näin tämän kuuluu mennä

~L.O~

Merenpohjan myrsky

Voi merenpohjan myrsky
Olla mieletön
Vaik pinta oiskin tyyni
Lasia
Rypytön

Syvällä pohja velloo pöllyää
Näkyvyyskin peitossa
Kun suunta vanha katosi
Tuttu raide hävisi

Siks kaikki liikkuu,
Mikä liikkua vain voi
Joka rikkahippunen
Yhtä aikaa esittää
sulle omaa viestiään

Miten merenpohjan myrskyn
Asettumaan saa
Miten tämä myllerrys
Voi johtaa oikeaan?

Ihminen kun haluaisi
Kaiken hallinnoida
Rivi jono järjestys
Kontrolli ja kuri
En kestä mitään myrskyä
Mihin katos huvi?

Suursiivouskin on turha keino
Hoi järjen hiven, häivä!
Ei alitajuntaasi yllä
Suurinkaan siivouspäivä!

Ei nämä tuulet loputtomiin
puhaltele täällä
Kestät sen, jos uskallat vain
seistä tyhjän päällä

On myrskyilläkin
Täytyy olla!
Alku sekä loppu
Jälkeen tyrskyn viimeisen
Merenpohja selkenee
Ja eteen aukenee..
Mitä?
Niin sitä tiedä en
Mut pois on turha tavara
Ja muta kamala


~L.O~

Simpukan pelastus

Niin on elänyt simpukka
Yksin
Omaa kohinaansa kuunnellen
Vuodesta toiseen odotellen...

Kunnes vihdoin tulee joku
Sen painaa hetkeks korvalleen
Silmät sulkien
Jotain tuntien

Voi silloin,
Molemmissa liikahtaa
Niin pääsee lehti kääntymään
Uusi luku alkamaan

Ja niin hitaasti
Hitaasti

Varjo valon värin saa
Hymyyn saa nyt sulaa maa
Sumun takaa, valo majakan
Kirkkaana aukeaa

Kun simpukka saa kuulijan
Ehkä pois jo kääntyvän
Kunhan joku tässä kävi
Sisimpäni kuuli, näki

Antoi merkin merelle
Vaahtopäiden valtiaalle
Joka mukanaan tuo
Ne aidon suolaiset kyyneleet

                        Joilla elämä ostetaan

~L.O~

Tyttönen joutsenten lumoissa

Minä rakastan joutsenten huutoa
Nyt kaipuuni vastauksen saa!
Minä rakastan joutsenten huutoa
Nyt on tekeillä jotain taas!

"Tässä tulemme
Kohta menemme
Aika vaihtuva jälleen
On
Liike pehmeä tää
Sinun silmiisi jää
Sinä muuttaakin mielessäs voit.."

Teidän kauttanne ain
Minä tuntea sain
Jotain suurta ja kaunista niin
Näin matkanne sen
Yli taivaan kannen
Olin mukananne
Pieni ystävänne

Kädessäni höyhen hienoin
Pellosta poimittu

Minun aarteeni
Tuulessa väräjävä


~L.O.~

Vesikasvin salaisia haaveita

Vesikasvi ei koskaan päättää saa
Mihin suuntaan se tahtoisi matkustaa
Vaik' veden virta hurjasti houkuttaa
Ei paikkaa se pääse vaihtamaan

On virta, kutsuva päilyvä
Valon varjo, pinnassa häilyvä
Mut ehkä silti tärkeempää
On juures maassa, etkö nää?

Jos kasvi mukaan tempautuu
Meren kyytiin antautuu
Jos pintaan päätyy kellumaan
Aaltoin tahtoon taipumaan
Ei koskaan enää löydä se

Juuria, kotia
Itseään

Voi kaukaiset meret kutsua sua
Vastausta tarjoten
Jotakin luvaten
Etäältä kohisten;

"Jos saisitkin samota, seilata..."
Minun täytyy tuo vapaus peilata!
Kuinka muuten rauhan saan
Jos kaikkea en koekaan?"

Meren aallot ne kohoaa, katoaa
Ei kukaan niitä voi omistaa
Vain mielen lumetta
Hattara haihtuva
Se ei sinun kaipuuta taltuta

Katso sisäänpäin vain..
Niin se on!
On tässä se kaikki
Mitä mä hain
Tästä läheltä löydän nyt seikkailun
Kun lopetan turhan haikailun!

Vesikasvikin vapautta kokea saa
Ilon tunnetta vedessä leijailevaa
Katsoo kalojen perään
Ja huutelee
Tulkaa taas, minä tänne jään!
On onneni
Oikeasti,
Olla tääl!


~L.O~

Varjon verran rikkaampi

On jokaisella meistäkin
Varjo, ehkä salainen
Tai sitten kaikki tietää sen

Voi varjo olla painava
Ahdistava
Repivä
Tai kaiken uudeks tekevä
Jos otat ystäväksi sen

Kun käännyt varjoon päin
Usko pois,
Se sulle sanoo näin;

"En ole enää painava
En synkkä,
enkä pimeä
Jos mua otat kädestä
Ja silmiin katsot kiltisti"

Varjoni!
Saat olla siinä
Ollaan tässä vain
Ei tunnu enää pahalta
Kun ystävänkin sain

Voi paljon varjo tarjota
Maailmoita avata
Kun meillä ihan kaikilla
Eri varjo on

On hienon hieno hetki se
Kun äkkiä saat selville

Oot varjon verran rikkaampi,
Elon myrskyyn valmiimpi
Nyt ilokin on syvempi

Oot vapaa - Lennä, leiju!



~L.O.~

Unelmien niitty

Unelmien utuisella niityllä
Hiljaa huojuvat haaveet tuulessa
Missä kukassa
Sinun salaisuutesi
Odottaa kättä poimivaa

Aurinkoa avaamaan
Nupun suurta maailmaa

Kävele hitaasti
Kuuntele tarkasti
Hengitä kastetta
Ruohojen pinnasta

Haaveiden niitty
On hauras niitty
Se kestä ei aatteita kovia
Jäätynyt katse tavoita ei
Kukkien saloja omia

Jos näet kukan itkevän
Surun vettä valuvan
On huomaamatta jäänyt se
Poimija on lähtenyt

Mikä murhe
Jos kukkasi yksin jää
Jos poimitkin kukkia vieraita vaan

Jos toteutat toisen unelmaa
Joka menneiltä polvilta kumpuaa
Tai sinulle ovelta ojennetaan

On elämä lyhyt ja kerran vaan
Siks' herää jo
Kukkasi kuiskintaan


~L.O~

Sokea, sokea kevät

Kevään korvalla
Metsäpolulla
Ihan tutulla
Kiemuraisella
Tontut riemuissaan
Kevät toreissaan;

"Me parrat irti leikataan,
ne puiden oksiin nakataan
ja uusi elo alkaa saa!"

Hangen alla puro juoksee
Vieden viestiä eteenpäin;

"On kevään hetki
Nauttikaa!
Myös varokaa,
Taas tontut aikaan saa
Ties minkälaista hulinaa

Villejä källejä
Kepposia
Piiritansseja
Auringonmakuisia"

Metsänväki riehaantuu
Perin juurin innostuu
Lauluun puron yhtyvät
Nyt keijut
-Iloprinsessat

"Nytkö tämä hullutus alkaa taas?"
Hirvivanhus murahtaa
"En jaksa tätä haipakkaa
Onko ihan pakko rallattaa?"

Mutta ketään tuo nurina hidasta ei
Kevään meteli hiljaista kuuntele ei
Jos tanssiin et yhtyä jaksakaan
Ei kivalta tunnu
Ei ollenkaan

Vielä tulee se kevät
Kun karkeloon käyt
Sä silloin kuulut,
Ja myöskin näyt!

Hirvivanhus hiljalleen lönköttäen
Käy metsän siimekseen
Talvea etsien
"Mihin käperryn,
Kaikki on kirkasta niin
En rauhaa saa mistään
Nyt riittämiin"

Tontut riehuvat parroitta telmien
Keijut helisee
Varpaillaan hyppelee
Ei muuta ne osaa

 Iloprinsessat

Valosta elävät
Vain toisensa näkevät



~L.O~

Pelon vuorella

Mä pelkään niin
Tulee joku
Tyhjäksi tekee sen
Mitä löytänyt oon

Puhaltaa sammuksiin
Liekin lepattavan

Seison yksin
Tällä vuorella
Paljaalla
Tuulten tönimänä
Viimojen viekoiteltavana

Käsi nyrkkiin puristuu
Taskuun takin hakeutuu
Voin siitä saada voiman
Jalat lujaa maahan painan

Ympärillä tyhjyys huutaa
Tuijottaa
Ei löydy nojapuuta, oksaakaan
Joka väliin mua kannattais
Pienen levon antais

Mä pelkään niin
Vie myrsky minut mukanaan
Enkä enää palaakaan
Paikkaan samaan

Mutta ei käynytkään niin
Nyt ei käy niin
Vaikka tuuli hurjana käy
Näen liekin
Tyynenä palavan

Eikä mikään voima
Enää siipiäni sido
Milloinkaan

Saman taivaan alla
Seistä saan
Mutta erilaisena niin
Ei hätää
Ei tuuli lävitseni enää käy

Mä käsitän
Ja vihdoinkin sen ymmärrän
Ei hätää enää oo


~L.O~

Kultainen aamunkoi

Kultainen aamunkoi
Oi, sinä juuri!
Tule sisään ikkunasta
Istahda tuolinkarmille kertomaan
Missä talven aikana lepäsit
Keräsit hengästyttävän ihanaa
Voimaasi
Joka saa toivonsa menettäneen
Raottamaan silmiään
Yllättää väsyneet jalat
Juoksulla hyppivällä

Ja kaikki mahdoton
On taas
Niin kertakaikkisen mahdollista


~L.O~

Kaikille kilteille

Viha on rakentanut
Mustan majansa minuun
Ovensa teljennyt
Ilmatiiviisti

Ei elämästä selviä
Nätilläkään hymyllä
On ruusuillakin piikkinsä
Vuoristoilla rotkonsa
Ihmisillä rajansa

On luukut auki saatava
Muuten itket edelleen
Tupa palaa hiljalleen

Ota apuun voimasi
Löydät kyllä itsesi
Avaa ensin ikkuna
Takaoven räppänä

Älä särje lasia
Ei ole tarpeen riehua

Vielä jonain päivänä
Tulee tuuli rohkea
Ja ovesi
-Se suurin

Nyt itse avaa itsensä

~L.O~

Jos et koskaan ole hiljaa, et kuule

Lähde matkaan
Pallon hiljaisen
Tai ihmisen
Sen kaltaisen

Huomaat

Ei tässä kaikki ollutkaan
Pinta ohut
Näkyi vaan

On pinnan alla enemmän
Kerroksia;
Sävyin tuhansin

Sen hiljainen pallo näyttääkin
Vie sinut uusiin paikkoihin
Jotka täynnä viestejä
Hentoja on

Pieniä liikkeitä
Kasvojen juonteita
Elämän ilmeitä
Huutoja
Huutamatta jääneitä

Pallo hiljainen
Jatkaa matkaansa
Yhä kuunnellen
Mitä sanookaan
Värit pilvien
Kulta kaukainen

Valon heijastus
Siro sirkutus
Puron loiskahdus
Siiven värähdys
Hieno opetus

Kuinka kauniina
Voit nyt aistia
Ilman puhetta
Ihan aseetta

Näin kertoi
Pilven purppura
Kulta hohtava;

Muista kuunnella

~L.O~

Ruusu ystäväni

Olen iloinen!
Ja lintuset laulavat taas!


Minä panen tunnetta purkkiin
Piilotan tapetin Ruusun alle

Kun laulua
ei enää kuulu

Avaan korkkia vähän
Katson Ruusua

 silmiin

~L.O.~

Mahtava vesi in Memoriam

Minä hyppään
Joen silkkisiin pieluksiin
Pinnan alla mä sukellan
Pitkään niin
Laulan lauluni siellä
Nyt uskallan
Joki kuuntelee
Nyökkää
Ja kuiskailee

Mikään tunne ei ole niin voimakas
Joen virtaava liike
On sisälläs

Veden päilyvät värit
Ja kulku sen
Vie mukaansa
Minut
Kuin höyhenen

Tuuli kylmänä
Pinnassa odottaa
Tukka märkänä
Ystävän kohtaat taas

Riemu elämän
Paistavi katseesta
Joki kyyneleen
Huuhtonut silmästä

Kuinka paljon tuo keinuva laituri
On juttuja tyttöjen kuunnellut

Kuinka monina iltoina tuuditti
Ja mattojen raitoja kuivatti

Olen velkaa
Nää kirjaimet joelle
Joka koskaan ei pysähdy
Vaikene

Siks' runoni karttakin
Liikkumaan jää

Mielessäs;

Kuulet
Kosket
Näät


~L.O~

Takapihan aallot

Sydäntalven pysähtynyt tunnelma
Kesänkaipuu

Jossakin korkealla

Hiljaisena kuuluu

Luonto samettiin kietoutunut
Unessaan, pehmeässä elää
Pöllö silmäänsä räpsäyttää;
Herää

Pöllökin
Hän tietää sen
On olemassa
Muutakin

Niin myös aallot takapihan
Hiljaisiksi jähmettyneet
Kohinansa kadottaneet
Jotakin odottavat
Kätensä kohottavat


~L.O~

Kertoja

Jätä raolleen
Ovi maailmaan
Saduntäyteiseen
Pitsireunaiseen

Jos sä suljet sen
Sammuu tähtönen
Tippuu itkien
Mustaan kadoten

Älä kylmetä
Sielun sydäntä
Tuolta kauniilta
Pilven laivalta

Hyppää kyytiin vaan
Jätä kaikki taa
Pääset matkalle
Kauas toisaalle

Siellä kaikki on
Yhä tallella
Mistä kirjoissa
Vanhoissa kerrottiin

Pilven laivassa
Ah niin tutussa
Muistat kaiken sen
Niinkuin eilisen

Tämä oli se tie
Joka syvälle vie
Äänen kertojan luo
joka yllättyneenä
katseensa nostaa


~L.O~

Ilmanhaltija torkkuu

"Justiisa"!
,sanoi Ilmanhaltija
kun huomasi vesihanan
jääneen päälle...

"Ei auta torkahtaa!
Nyt mentävä on taas"!

Ihmiset alhaalla kahlaavat, uivat
Loiskinta lotina
Tauoton kohina

Kumpparit vettä hörppii innoissaan;
"Olikin jano melkoinen!
Väärään kurkkuun sain jo sen"!
Veneet esiin kaivetaan
Eikö hana sammukaan?

Helppoa ei ollenkaan
Ole homma taivaan maan
Kun muisti pätkii Haltijan
Torkku viepi tekijän

" Vaan nyt on kiire kuumeisin
Paikan sateenkaaren unohdin!
Oliko täällä eli tuolla...
Vaiko ukkospilven puolla"?

"Tikkaat pensselit
on hukas!
Vaan en oo sentään pulas.
Kun maalit eilen keitin!
Jo purkit pakkiin heitin."

Nyt matkaan pääsee Haltija
Unenrippeet silmissä;

"Nonniinn, jo juoksuks!

Ja se hana!!

Nyt loppui sateen vana!"

~L.O~

Ystävilleni, jotka ehkä tunnistavat itsensä

Olen saanut tärkeitä lahjoja ystäviltä;

Yksi opetti, miten jalat pidetään maassa
Toinen, kuinka ne päästetään irti maasta

Yllättävää kyllä,
en ollut kumpaakaan aiemmin kokeillut

-oikeaan aikaan

Olen saanut tärkeitä lahjoja ystäviltä;

Yksi rohkeni näyttää peiliä,
josta kipu heijastui oikeaan osoitteeseen
Peiliä,
johon en yksin kyennyt katsomaan

Olen saanut ystävältäni lahjaksi taidon,
ottaa vastaan ojennettu käsi,
sillä minäkin
voin tarvita jotain

Olen saanut lahjaksi taidon
ojentaa käsi,
sillä minäkään
en tarvitse sitä kaikkea
mitä luulin

Eräs ystäväni opetti minua syömään
oliiveja
sanomalla
Ne ovat kuin saippuaa...

...ja nehän ovat kuin saippuaa

-siksi hyviä!

Enkeleitä

~L.O~

Sinun tähtesi

Meillä jokaisella
Oma tähtemme
Yön sinisessä kannessa

Kuinka kauan kuljet katsomatta
Omaasi
Kuinka monia
Vuosia

Tähtesi odottaa
Laulaen sinulle
Joka ilta
Kirkasta, korkeaa lauluaan

Se laulaa siitä,
mistä et vielä tiedä
Kutsuen sinua lähemmäs

Vielä sinä löydät
Oman tähtesi
Vielä sinä laulunkin kuulet
Selvemmin

Kuinka vaikeaa
Voi olla
Pelkän katseen nostaminen
Silmiin katsominen

Kuinka lujassa
Usko siihen,
että sinunkin elämä
On tehty puusta
Joka kantaa

Tähti sirottaa
Pientä rohkeuttaan
Syvää lauluaan
Vaikket katsokaan

"Vielä sinä minut löydät,

ja katseemme sulavat yhteen"

~L.O~

Kerran mekin olimme keijuja

Minulla on muisto
Suloinen kuin kiiltokuva

Siinä on luistimet...
Ja lampi...

Luistimen liuku
Kuun kuulaan sillan yllä
Terien tanssi
Jäänkiteinen valssi

Hiussuortuvat huurteiset,
nyt muuttuvat varjoissa kruunuiksi
Mikään ei ole ennallaan
kun pääset rajan sinisen taa

Kättesi lento
Avannon katse;
Oi!
On siellä peili hento

Ympärillä lumiset kukkulat,
jyrkät pimeään piirtyvät
Puut rantojen korkeat,
nyt yhdeksi piiriksi yhtyvät

Lammen suljettu
pieni maailma,
onkin suurempi,
kuin me luulimme

Meidät kätkee se
Sinne sisälle
Tämän kerran vaan
olet keiju maan

Hetket kultaiset
aina taukoaa
Nauhat luistinten
heltis solmuistaan..."

Niin tytöt palasi,
tuosta illasta,
sieluin sopukkaan
kuvaansa kiiltävään


...mutta lammella...

Ruusut jäähän jääneet
Kuin lasiin kirjotut
Ja kaikujen haikea kuoro



~L.O~

Ilmanhaltija

Sinä vuonna laskiaisen aikaan
oli räystäissäkin kermavaahtoa

"Hyvin pursotettu", sanoi Ilmanhaltija
pää kallellaan

Lisäsi nipun jäänekkuja
ja väänsi tuulen pienemmälle,
pakkasen isommalle

Pilvet hän työnsi pois
"nyt levätäkin jo vois"!


~L.O~

Puhdistus

Tuulessa minun koti
Ilmassa viuhuvassa
puhtaalta tuntuvassa

Hyppään tuulen syliin
Se aikaa mussa kuljettaa
eteenpäin
taaksepäin

Palaten tähän hetkeen,
jossa lapsen silmät odottaa

Kävin hetken poissa vaan
nyt oloni eholta tuntuu taas!


~L.O~

Tää on näitä päiviä..

Olen juuttunut
tiimalasin keskikohtaan

Jalat ilmaa haroo
Pää hiekasssa huutaa

-HALOO!

En tiedä mitä tehdä
Ja aikakin jumissa on


~L.O~

Kuusi opettaa

Polku

Ihan hiljaa vaan
hiivi katsomaan
metsään valkeaan,
lumen täyttämään

Katso ylöspäin,
tähti näyttää tien
läpi mutkien
polkujen
mättäiden

Kuinka ollakaan
sinä huomaat vaan
taika täyttävi sielusi kokonaan

Tartu pehmoiseen
lumen samettiin
Kiidä läpi sen,
yli taivaiden

Mikään estä ei
Mikään paina ei
Anna mennä vaan

Pääset kotiin taas

~L.O~

Lumi

Paras verho ikkunalle
Kaunis näky katsojalle
tuulen tuoma lumi

Pienet hippuset

niinkuin tähtöset

lasiin takertuu

turvaan hakeutuu

"Lento loppui tähän,

katson sisään vähän!

Ja terveiset taivaasta tuon

Hältä jota aattelet,

jota usein kaipailet

mut' et nähdä voi

Jos nyt menet pihalle

saada voit myös iholle

hellän sipaisun

niin kaivatun"

Näin sanoi pienin hiutale

ja lumihankeen putosi


~L.O~

Merellä

                                                       

Me ollaan merellä

pienellä purrella

villillä mielellä 

isolla riskillä

Ei kavala karikko

saa intoa niellä

Vaik' pohjaankin painut

saat tuntea siellä;

Tää tarkoitettu näin on 

Vielä aurinko iskee

sulle hellästi silmää

Läpi vedenkin nähdä 

sä selvästi voit

Pian purteesi pieneen 

sä kapuat jälleen 

Ja aurinko kuivaa

kannen puuntuoksuisen



~L.O~

Leijan laulu

Viestin leijaan kiinnitin

Tuulelle sen tarkoitin

Ja matkaan

mä päästin sen

Kuinka vaikeaa

on odottaa

kun vastausta et ehkä koskaan saa

Kuljen yksin polkuni

Ei käsi ojennu

vaikka kuinka tuijotan

mä yöhön pimeään

Elämä on kaunista

Se mulle opetti

Vain rohkeat -

saa täällä palkinnon

Kuinka vaikeaa

on naurahtaa

kun mieli haikeutta

hehkuu

huokuaa

Kuljen yksin polkuni

Löydän omat aarteeni

vielä mullekin 

taas paistaa aurinko

Vaikka jalat haparoi

tiedän oman suuntani

ei vahvat maailmassa

mitään ansaitse

Leija tuuleen katoaa

Minä jaksan odottaa

Kyllä viesti viel' joskus

mulle palajaa

~L-O~