torstai 15. lokakuuta 2015
Lipasto
Suurta pikkulokeroista lipastoani siivotessani menetän usein kärsivällisyyteni.
Aina löytyy uusia lokeroita
Pieniä, isompien sisässä
Isoja, pienien sisässä
Miten se voikaan edes olla mahdollista että isoja pienien sisässä
- Mutta se on
Salalokerot ovat oma lukunsa, niistähän voi löytyä mitä vain, ja pahinta on ehkä se, että niihin voi törmätä missä vain, hetkinä joina niille ei oikeastaan olisi ollutkaan aikaa... Ennalta-arvaamatta, kätesi löytää sellaisen luo.
Helpompaa olisi kiertää, jos osaisi aavistaa.
Ja sitten kun tulee lukko, eikä ole avainta. Ei ole siistiä kilisevää nippua, josta vain etsiä se oikea.
Selväähän se, että sellaisen lipaston perinpohjaisessa siivoamisessa kuluu vuosia
...Ne tilaavievät tavarat, jotka toisaalta niin tuttuja, että tuntuu hurjalta heittää menemään ja jättää lokero tyhjäksi.
Miettiä päänsä puhki, mikä esine tulee tilalle, vaikkei se mitään auta.
Turhaa huolta - Jotainhan sinne aikanaan tulee ja aivan itsestään.
Miksi ihmeessä säilyttäisin jotakin sellaista, mikä ei oikein toimi, eikä värikään miellytä.
..Toki jossakin valossa, väri saattaisi miellyttää... Valo-olosuhteiden merkitystä ei voi väheksyä! On odotettava jokaisen vuodenajan ikkunasta sälöttyvä aurinko tai auringottomuus. Jotta voi olla varma.
Perintökalleuksien pöly se vasta yskimään saakin. Ei niiden arvoa voi kyseenalaistaa! Vanha ja hapertunut, kauttaaltaan pureksittu, seinääkin vasten monasti heitelty on saanut tuta raivoa ja turhautumista, mutta että pois heittäisin - ja tilalle jotakin uutta!
Minunko tämä pitää tehdä? Jos kutsuisin siivoojan.. Tehokkaan tädin, jonkalaiset tietävät varsin hyvin kuinka tällaisissa tilanteissa toimitaan. Tällaisten hankalien tavaroiden kanssa, joita minulle on kertynyt. Ja joita on niin paljon. Mutta ei, ne tädit heittävät kuitenkin täysin väärät esineet pois ja ripottelevat mennen tullen jotakin tilalle tai sitten he jättävät jälkeensä huutavan tyhjyyden ja putipuhtauden, mikä olisi valheellinen. Vieraaksi muuttunut koko totuus!
-L.O-
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Postilaatikot
joku noissa postilaatikkoriveissä viehättää ne kertovat elämästä tavallisesta kaurapuuron makuisesta arjesta maaseudun laatikot itsekse...
-
Minä kerroin sinulle huoleni Sinä kuuntelit Ja ne muuttuivat lentoon lehahtavaksi lintuparveksi Joka muutti minusta hyvin, hyvin kauas...
-
Sinä olit minulle peilinä Kannoit minua hetken Tavallasi elää Lauloit niin voimakasta Laulua Onnestasi Minun kor...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti