keskiviikko 9. syyskuuta 2015

Melkein perillä


Ehkä siellä
Ei ollut muusta tietoa
Vain pelkkiä
Krokotiilin kyyneliä

Ja väkivalloin
Iloksi käännettyä surua

Ja niin on
Aikojen saatossa
Sisällesi
Syntynyt
Suuri lampi

Tummaa vettä
Joka vetää sisäänsä kaiken

Lammen pohjalla
Istuu
Kaipaava sielu
Laulamassa
Siitä
Mistä se joutui luopumaan
Nostaen vedet
Krokotiilin silmiin
Silloin
Kun kukaan ei näe

Jospa nuo kyyneleet
Saisivat vieriä

Äyskärikaupalla
Täytyy surra  sen
Joka lammen pohjaan on joutunut

Siinä kohden
Kun itku
Vaihtuu lauluksi
Olet jo melkein perillä

~L.O~





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Postilaatikot

joku noissa postilaatikkoriveissä viehättää ne kertovat elämästä tavallisesta kaurapuuron makuisesta arjesta maaseudun laatikot itsekse...