maanantai 6. heinäkuuta 2015

Kaksi lankarullaa


Kuin kaksi eriväristä lankarullaa
Toinen keritty toisen päälle
Ensin olin minä
Sitten tulit sinä

Niin me kaksi
Olimmekin vain yksi

Rullassa oli tiivistä
Paljon lankaa
En alta juurikaan nähnyt
Joten sanoin
Käytä sinä silmiä
Minunkin puolestani
Uskoin
Ne näkevät samoin

Sinä katselit
Kerroit maailmasi minulle
Ja minä luulin
Se kaikki on minulle totta

Minä myös tunsin
Pelkäsin pelkojasi
Itkin surujasi
Luulin nauruasi omakseni
Painajaisesi sekoittuivat uniini
Jännityksesi minun mahakipuuni

Se kaikki jäi minuun
Eikä päässyt pois
Et sinä sitä minulle tahtonut
Mutta olin rullassa alimpana
Lankani ei juossut

Sittemmin olen päässyt näkemään
Yhtä ja toista
Omillakin silmillä

Se häikäisee ja yllättää
Elämä
Ja langan voimakas väri
Valossa

~L.O~




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Postilaatikot

joku noissa postilaatikkoriveissä viehättää ne kertovat elämästä tavallisesta kaurapuuron makuisesta arjesta maaseudun laatikot itsekse...