perjantai 13. maaliskuuta 2015

Pelon vuorella



Mä pelkään niin
Tulee joku
Tyhjäksi tekee sen
Mitä löytänyt oon

Puhaltaa sammuksiin
Liekin lepattavan

Seison yksin
Tällä vuorella
Paljaalla
Tuulten tönimänä
Viimojen viekoiteltavana

Käsi nyrkkiin puristuu
Taskuun takin hakeutuu
Voin siitä saada voiman
Jalat lujaa maahan painan

Ympärillä tyhjyys huutaa
Tuijottaa
Ei löydy nojapuuta, oksaakaan
Joka väliin mua kannattais
Pienen levon antais

Mä pelkään niin
Vie myrsky minut mukanaan
Enkä enää palaakaan
Paikkaan samaan

Mutta ei käynytkään niin
Nyt ei käy niin
Vaikka tuuli hurjana käy
Näen liekin
Tyynenä palavan

Eikä mikään voima
Enää siipiäni sido
Milloinkaan

Saman taivaan alla
Seistä saan
Mutta erilaisena niin
Ei hätää
Ei tuuli lävitseni enää käy

Mä käsitän
Ja vihdoinkin sen ymmärrän
Ei hätää enää oo


~L.O~

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Postilaatikot

joku noissa postilaatikkoriveissä viehättää ne kertovat elämästä tavallisesta kaurapuuron makuisesta arjesta maaseudun laatikot itsekse...