tiistai 26. toukokuuta 2015

Sisäisen lapsen tasolla


Vielä minussa elää
Se pikkuinen tyttö
Yhä nyrkissä kätensä somat

Vielä sinussa elää
Se pikkuinen poika
Silmät surustaan sokeat, kovat

Saanko surra sen pois,
Että helpompaa ois
Saanko itkeä tyhjyyden täydeksi?

Onko surulle tilaa
Onko minulle sijaa
Saako muurini murtua nyt?

Saanko surra vai en
Kuinka niin epäilen
Miksei minullakin
Ilo elämän edessä ois

Saanko surra sen pois
Miltä tuntua vois
Onko tytöllä taitoa hellittää?

Pojan silmien taa
Jos saat vaeltaa
Ilo piileskelee

Vielä odottelee



~L.O~



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Postilaatikot

joku noissa postilaatikkoriveissä viehättää ne kertovat elämästä tavallisesta kaurapuuron makuisesta arjesta maaseudun laatikot itsekse...