Sinä olit minulle peilinä
Kannoit minua hetken
Tavallasi elää
Lauloit niin voimakasta
Laulua
Onnestasi
Minun korvani juuressa
Se juoksutti minunkin puroani
Sai ihmettelemään
Tätäkö se voisi olla
Itse se on kuitenkin tehtävä
Ei kukaan
Kenenkään puolesta
Voi nuoralla kävellä
Putoamatta
Sen huomaan nyt
Kun omat jalkani
Nuoraa varoen tapaavat
Mutta vielä vuosienkin päästä
Silmäni kostuvat
Kun muistan laulusi
~L.O~
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti