Simpukan pelastus

Niin on elänyt simpukka
Yksin
Omaa kohinaansa kuunnellen
Vuodesta toiseen odotellen...

Kunnes vihdoin tulee joku
Sen painaa hetkeks korvalleen
Silmät sulkien
Jotain tuntien

Voi silloin,
Molemmissa liikahtaa
Niin pääsee lehti kääntymään
Uusi luku alkamaan

Ja niin hitaasti
Hitaasti

Varjo valon värin saa
Hymyyn saa nyt sulaa maa
Sumun takaa, valo majakan
Kirkkaana aukeaa

Kun simpukka saa kuulijan
Ehkä pois jo kääntyvän
Kunhan joku tässä kävi
Sisimpäni kuuli, näki

Antoi merkin merelle
Vaahtopäiden valtiaalle
Joka mukanaan tuo
Ne aidon suolaiset kyyneleet

                        Joilla elämä ostetaan

~L.O~