keskiviikko 10. kesäkuuta 2015
Hetkittäin
On hetkiä
Jolloin valo on liikaa
On hetkiä
Jolloin ei kaikkea jaksaisi nähdä
Kerralla
Tule hämärä
Kätke minut piiloihisi
En jaksa suorana
Enää seistä
Tämä ilo
Ei ollut minulle vielä
Ei suruni
Valon kirkkautta kestä
Ojenna ymmärryksen kätesi
Lupasi lohdutuksen liekille
Joka valoonsa päästää
Kerrallaan sopivan määrän
Minua
~L.O~
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Postilaatikot
joku noissa postilaatikkoriveissä viehättää ne kertovat elämästä tavallisesta kaurapuuron makuisesta arjesta maaseudun laatikot itsekse...
-
Minä kerroin sinulle huoleni Sinä kuuntelit Ja ne muuttuivat lentoon lehahtavaksi lintuparveksi Joka muutti minusta hyvin, hyvin kauas...
-
Sinä olit minulle peilinä Kannoit minua hetken Tavallasi elää Lauloit niin voimakasta Laulua Onnestasi Minun kor...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti