keskiviikko 10. kesäkuuta 2015

Hetkittäin


On hetkiä
Jolloin valo on liikaa
On hetkiä
Jolloin ei kaikkea jaksaisi nähdä
Kerralla

Tule hämärä
Kätke minut piiloihisi
En jaksa suorana
Enää seistä

Tämä ilo
Ei ollut minulle vielä
Ei suruni
Valon kirkkautta kestä

Ojenna ymmärryksen kätesi
Lupasi lohdutuksen liekille
Joka valoonsa päästää
Kerrallaan sopivan määrän
Minua

~L.O~












Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Postilaatikot

joku noissa postilaatikkoriveissä viehättää ne kertovat elämästä tavallisesta kaurapuuron makuisesta arjesta maaseudun laatikot itsekse...