Vesikasvi ei koskaan päättää saa
Mihin suuntaan se tahtoisi matkustaa
Vaik' veden virta hurjasti houkuttaa
Ei paikkaa se pääse vaihtamaan
On virta, kutsuva päilyvä
Valon varjo, pinnassa häilyvä
Mut ehkä silti tärkeempää
On juures maassa, etkö nää?
Jos kasvi mukaan tempautuu
Meren kyytiin antautuu
Jos pintaan päätyy kellumaan
Aaltoin tahtoon taipumaan
Ei koskaan enää löydä se
Juuria, kotia
Itseään
Voi kaukaiset meret kutsua sua
Vastausta tarjoten
Jotakin luvaten
Etäältä kohisten;
"Jos saisitkin samota, seilata..."
Minun täytyy tuo vapaus peilata!
Kuinka muuten rauhan saan
Jos kaikkea en koekaan?"
Meren aallot ne kohoaa, katoaa
Ei kukaan niitä voi omistaa
Vain mielen lumetta
Hattara haihtuva
Se ei sinun kaipuuta taltuta
Katso sisäänpäin vain..
Niin se on!
On tässä se kaikki
Mitä mä hain
Tästä läheltä löydän nyt seikkailun
Kun lopetan turhan haikailun!
Vesikasvikin vapautta kokea saa
Ilon tunnetta vedessä leijailevaa
Katsoo kalojen perään
Ja huutelee
Tulkaa taas, minä tänne jään!
On onneni
Oikeasti,
Olla tääl!
~L.O~
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti