Lumikille

Kerran kohtasin metsässä Lumikin
Tunsin heti
Se prinsessa, suloisin
On jokin vialla
Jutussa kuitenkin

Sen huomaan
Kun yhdessä kuljetaan
Kauneinta polkua
Tämän maan

Tuo tyttö
Kuin kauris, peloissaan
Ei näe luonnon lumoa ollenkaan
Joka rasahdusta hän säpsähtää
Kauhu tummista silmistä välähtää

"Oon tahrattu
Muhun on koskettu
On raja rikottu
Ei koskaan korjattu"

Näen maiseman Lumikin silmin nyt
On kaikki uhkaavaa
Mitä vain lähestyt
Ei voi kukaan
Milloinkaan ymmärtää
Kuinka paljon
On joutunut kärsimään

Tyttö metsään jäi
Peläten varjoaan;

"En pysty mitenkään valoon astumaan
Toiset luulee;
Oon kaunis prinsessa
Vain täällä mä olen turvassa"

Ei onneksi tarina pääty näin
Kerran lähdin taas
metsästä kotiin päin

Valon säde kun johdatti katsettain
Jotakin suurta silloin silmiini sain

Arka hahmo on astellut aurinkoon
Ei enää kahlittu kohtaloon
Joka askel on raskas ja vaikea
Koska arpi on syvä ja oikea

Mutta silti on Lumikki rohkea
On niin totta se jokaisen kohdalla;

Ei valossa kuljeta varjotta

Oot satutettu
Niin kävi aikanaan
Nyt nosta pääsi

Pian se helpottaa


~L.O~