torstai 28. toukokuuta 2015
Taivaspeili
Pyykkinarulla matot makaavat
Kilpaa sateen kanssa
vesiä valuvat
Maton välissä hiljaa kävelen
Siihen sopivanmittainen tyttönen
Taivas tummana
Lähelle laskeutuu
Pyyntöni kuulee
-Se toteutuu
"Taivas, peilisi anna
Hetken tunnetta kanna
Rajuilmaasi suurta
Niin oottanut oon"
Että minäkin -
Kiltteydestä kipeä
Saisin hetken
Villinä kiitää
Tuulen tyttönä
Taivaisiin liitää
Välittämättä siitä
Että kengät
Vettäpursuvat
Tuhansia kiloja painavat
~L.O~
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Postilaatikot
joku noissa postilaatikkoriveissä viehättää ne kertovat elämästä tavallisesta kaurapuuron makuisesta arjesta maaseudun laatikot itsekse...
-
Minä kerroin sinulle huoleni Sinä kuuntelit Ja ne muuttuivat lentoon lehahtavaksi lintuparveksi Joka muutti minusta hyvin, hyvin kauas...
-
Sinä olit minulle peilinä Kannoit minua hetken Tavallasi elää Lauloit niin voimakasta Laulua Onnestasi Minun kor...
Tämä ehdottomasti kirjaan!
VastaaPoistaMeinasin alkuun, etten ees julkase tätä! Aattelin et tähän ois vaikea samaistua.. Pohjautuu useaan henkilökohtaseen muistoon vuosikymmenien takaa. Kirja siintää vielä haaveiden hattaroissa, yhä varmemmin tunnen, että siihen kuitenki vois olla sisältöä! Kiitos kommenteista<3
VastaaPoistaKyllä mää taian alkaa pitämään runovihkoa, mutta siihen ei taida mahtua muita kun sun runoja <3
VastaaPoista