torstai 28. toukokuuta 2015

Taivaspeili


Pyykkinarulla  matot makaavat
Kilpaa sateen kanssa
                vesiä valuvat

Maton välissä hiljaa kävelen
Siihen sopivanmittainen tyttönen

Taivas tummana
Lähelle laskeutuu
Pyyntöni kuulee
            -Se toteutuu

"Taivas, peilisi anna
Hetken tunnetta kanna
Rajuilmaasi suurta
Niin oottanut oon"

Että minäkin -
Kiltteydestä kipeä
Saisin hetken
Villinä kiitää
Tuulen tyttönä
Taivaisiin liitää

Välittämättä siitä
Että kengät
Vettäpursuvat
            Tuhansia kiloja painavat


~L.O~

3 kommenttia:

  1. Meinasin alkuun, etten ees julkase tätä! Aattelin et tähän ois vaikea samaistua.. Pohjautuu useaan henkilökohtaseen muistoon vuosikymmenien takaa. Kirja siintää vielä haaveiden hattaroissa, yhä varmemmin tunnen, että siihen kuitenki vois olla sisältöä! Kiitos kommenteista<3

    VastaaPoista
  2. Kyllä mää taian alkaa pitämään runovihkoa, mutta siihen ei taida mahtua muita kun sun runoja <3

    VastaaPoista

Postilaatikot

joku noissa postilaatikkoriveissä viehättää ne kertovat elämästä tavallisesta kaurapuuron makuisesta arjesta maaseudun laatikot itsekse...