keskiviikko 8. heinäkuuta 2015
"Mademoiselle Pitäisi"
Aamulla anivarhain
Mademoiselle Pitäisi
Soittaa ovikelloa
Pitkään ja vaativasti
Taasko se on tulossa,
vaikka vasta illalla läksi..
Arvatenkin mukanaan rasittavat hoidokkinsa,
joilla on taas niin paljon asiaa minulle
Ja vasta silmiäni raotin yön unesta!
Tapansa mukaan, he eivät odota,
että avaisin oven
He ovat jo täällä
Istuvat surutta olkapäilleni
Heti kun sängystä ylös pääsen
Keittiössä meitä onkin aika joukko
Neljä omaa lasta odottelemassa minua
Yksi kiipeilee mikroa kohden
Toinen haluaa keskustella syvällisesti
Kolmannen temperamentti kiehuu kuumimmillaan
Ja neljäs seikkailee maljakkokaapissa
Samaan aikaan mademoiselle aloittaa
Kaikenpeittävällä äänellään
"Se oli se ikkunanpesu, josta jo eilen mainitsin"
"Naapurissa on jo pesty keväällä! Jatkaa rouvan lempilapsi Sylva, jonka silmissä on jotain vikaa, ne harittavat pahasti sivuille
" Pyykkiä on hyvä pestä heti aamusta, ehtii kuivua illaksi, jatkaa mademoiselle. Ja entäpä nuo roskat sitten, ehkä aivan ensimmäiseksi kipaiset niitä viemään, niistähän oli jo iltasella puhetta"
Mademoisellen hoidokeista Myrna, toiselta nimeltään Murtunut, ilmoittaa alahuuli väpättäen,
syvällisen yksinpuhelun aloittaneen lapseni vierestä;
"Minua ei koskaan kuunneltu... Ei koskaan, eikä kukaan.."
"Niin, Myrna pieni, onneksi pääsit hoiviini! Mademoiselle silittää Myrnan päätä kerkeästi, kääntyen puoleeni; "On erittäin tärkeää kuunnella lasta, sinun pitäisi se nytkin muistaa! Hyväksyvä läsnäolo ennen kaikkea! Ja mitä minun pitikään.. Niin, leivontapäivä! Et ole leiponut kuin viimeksi talvella, on aika tarttua toimeen, aamusta paras! Ehkä otat myös lapset mukaan leivontatuokioon, kyllä, sinun pitäisi tarjota heille mahdollisuuksia kokea onnistumisen tunteita"
En ehdi avaamaan suutani
Ajatus kimpoilee henkilöstä toiseen
Pyykkikoneesta leivontatuokioon
Toisaalta mietin, missä kaapissa ikkunanpesuvälineet piilevät
Tartun kahvipannuun ja kaadan eiliset kahvit pois
Kuulen taustalta maljakkokaapin kolinaa ja herään hetkeen
Nyt on jo juostava!
Kaapinkätköissä kohtaan
Valon,
minkä vain pienen ihmisen silmistä voi tavoittaa
Edessä on uusi päivä
Seikkailu!
Noustessani huomaan mademoisellen lapsineen häipyneen
~L.O~
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Postilaatikot
joku noissa postilaatikkoriveissä viehättää ne kertovat elämästä tavallisesta kaurapuuron makuisesta arjesta maaseudun laatikot itsekse...
-
Minä kerroin sinulle huoleni Sinä kuuntelit Ja ne muuttuivat lentoon lehahtavaksi lintuparveksi Joka muutti minusta hyvin, hyvin kauas...
-
Sinä olit minulle peilinä Kannoit minua hetken Tavallasi elää Lauloit niin voimakasta Laulua Onnestasi Minun kor...
Tämäkin osui ja upposi, sama Mademoiselle on meidän ovella joka aamu! Ja vieläpä samoista asioista muistuttelemassa! :D
VastaaPoistaHyi että, on se kerkeä! Ei päästetä sitä enää sisälle!!(;
VastaaPoistaVoi tämä on ihan mahtava! Osaan kyllä kuvitella tilanteen, mutta piä sää puolesi :) <3
VastaaPoistaJoo tämä täti saa meiltä äkkilähöt nykyään! Silti kyllä joka päivä tavataan. Kiitos kommenteista<3 Oi sitä runovihkojen aikaa! Se on poikinu jotain(:
VastaaPoistaAivan huikeita tekstejä, kiitos ❤❤❤
VastaaPoistaJohanna
Kiitos sulle, että oot siellä<3
VastaaPoista