torstai 26. helmikuuta 2015
Mahtava vesi in Memoriam
Minä hyppään
Joen silkkisiin pieluksiin
Pinnan alla mä sukellan
Pitkään niin
Laulan lauluni siellä
Nyt uskallan
Joki kuuntelee
Nyökkää
Ja kuiskailee
Mikään tunne ei ole niin voimakas
Joen virtaava liike
On sisälläs
Veden päilyvät värit
Ja kulku sen
Vie mukaansa
Minut
Kuin höyhenen
Tuuli kylmänä
Pinnassa odottaa
Tukka märkänä
Ystävän kohtaat taas
Riemu elämän
Paistavi katseesta
Joki kyyneleen
Huuhtonut silmästä
Kuinka paljon tuo keinuva laituri
On juttuja tyttöjen kuunnellut
Kuinka monina iltoina tuuditti
Ja mattojen raitoja kuivatti
Olen velkaa
Nää kirjaimet joelle
Joka koskaan ei pysähdy
Vaikene
Siks' runoni karttakin
Liikkumaan jää
Mielessäs;
Kuulet
Kosket
Näät
~L.O~
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Postilaatikot
joku noissa postilaatikkoriveissä viehättää ne kertovat elämästä tavallisesta kaurapuuron makuisesta arjesta maaseudun laatikot itsekse...
-
Minä kerroin sinulle huoleni Sinä kuuntelit Ja ne muuttuivat lentoon lehahtavaksi lintuparveksi Joka muutti minusta hyvin, hyvin kauas...
-
Sinä olit minulle peilinä Kannoit minua hetken Tavallasi elää Lauloit niin voimakasta Laulua Onnestasi Minun kor...
Ehottomasti on runonsa ansainnu,mahtava vesi😌
VastaaPoistaOho hymyhymiö muuttu kysymysmerkeiksi!
PoistaNiinpäniin:D
VastaaPoistaKyllä ehdottomasti ansainnut oodinsa! Kylläpä tuliki ikävä mahtavaa vettä ja niitä aikoja <3
VastaaPoistaSun heitto se tais ollakin tuo mahtava vesi, muistan äänenpainon niin elävästi!
VastaaPoistaEiku se oli se joku mies joka ui ympyrää siinä ja hoki mahtavaa vettä:D sen kaveri tais hypätä sieltä yläpuomilta. Mutta toisaalta mulla on hatara pää, ja valikoiva muisti että tiiä sit! Mutta en kyllä muista että ois muulloin niin mahtavaa vettä ollu:)
VastaaPoistaHei niimpä oliki:D Siitähä se sananparsi tarttu.Iha vieläki kyllä jaksan ihmetellä miten sen pää ei jääny pohjaan kiinni sen puomiponnahuksen jälkee..
VastaaPoista