torstai 26. helmikuuta 2015

Mahtava vesi in Memoriam


Minä hyppään
Joen silkkisiin pieluksiin
Pinnan alla mä sukellan
Pitkään niin
Laulan lauluni siellä
Nyt uskallan
Joki kuuntelee
Nyökkää
Ja kuiskailee

Mikään tunne ei ole niin voimakas
Joen virtaava liike
On sisälläs

Veden päilyvät värit
Ja kulku sen
Vie mukaansa
Minut
Kuin höyhenen

Tuuli kylmänä
Pinnassa odottaa
Tukka märkänä
Ystävän kohtaat taas

Riemu elämän
Paistavi katseesta
Joki kyyneleen
Huuhtonut silmästä

Kuinka paljon tuo keinuva laituri
On juttuja tyttöjen kuunnellut

Kuinka monina iltoina tuuditti
Ja mattojen raitoja kuivatti

Olen velkaa
Nää kirjaimet joelle
Joka koskaan ei pysähdy
Vaikene

Siks' runoni karttakin
Liikkumaan jää

Mielessäs;

Kuulet
Kosket
Näät


~L.O~

7 kommenttia:

  1. Ehottomasti on runonsa ansainnu,mahtava vesi😌

    VastaaPoista
  2. Kyllä ehdottomasti ansainnut oodinsa! Kylläpä tuliki ikävä mahtavaa vettä ja niitä aikoja <3

    VastaaPoista
  3. Sun heitto se tais ollakin tuo mahtava vesi, muistan äänenpainon niin elävästi!

    VastaaPoista
  4. Eiku se oli se joku mies joka ui ympyrää siinä ja hoki mahtavaa vettä:D sen kaveri tais hypätä sieltä yläpuomilta. Mutta toisaalta mulla on hatara pää, ja valikoiva muisti että tiiä sit! Mutta en kyllä muista että ois muulloin niin mahtavaa vettä ollu:)

    VastaaPoista
  5. Hei niimpä oliki:D Siitähä se sananparsi tarttu.Iha vieläki kyllä jaksan ihmetellä miten sen pää ei jääny pohjaan kiinni sen puomiponnahuksen jälkee..

    VastaaPoista

Postilaatikot

joku noissa postilaatikkoriveissä viehättää ne kertovat elämästä tavallisesta kaurapuuron makuisesta arjesta maaseudun laatikot itsekse...