Lapsen lapsi

Tahtomattaan astuivat he isiensä jälkiin
Sotapolkujen upottavaan saveen
Huusivat jälkeen
Turhaan

Voiko tästä mitään ymmärtää
Kun savi on jo kuivaa
Ja ruoho päällä kasvaa

Saven sisässä uhrien elämät
Ruohoniityllä kävelevät
lapsensa lapset



~L.O~

Vastaantulijoita

Ilman kenkiä

Rantaveden kivikossa huljuavat jalkani
Sileissä pinnoissa valtava vankkuus
Kivien kulmat kaareutuneet
Päästävät lähelleen

Jokaisen,
      joka kenkänsä uskaltaa riisua

On vieressä terävämpiäkin
Ei niille
Ilman kenkiä
Kukaan astu

~L.O~

Tartu käteen

Elämä
Ojenna minulle rouhea kätesi
Tartun siihen tänään
Ei surua niin suurta
Että irti päästäisin
Ei pelkoa niin pakahduttavaa
Että unohtaisin
Sinut

Ehkä puristan lujaa
Ehkä kyyneleet virtaavat

Ollaan silti yhdessä
Vihdoinkin

Miksi muuttaisin menneeseen
Onko tulevaisuutta edes olemassa

On vain tämä hetki
Jossa saan kättäsi tunnustella

~L.O~

Puussa

Missä puussa
Millä lehdellä istut
Mistä juurista
Tarinasi versonut

Mille oksalle
Alkukukkasi kadotit
Sen viattoman kauniin
Joka tuoksuaan vieläkin kantaa
Tänne asti

Kuinka olisit voinut tietää
Sillä sinäkin
Olit kerran pieni

Kasvusi vesien
Väkevien käsissä

Kuinka olisimme voineet toimia toisin
Väärää vahvuutta  varsissamme

~L.O~

Paluumatkalla

Kuka täällä meille opettaa
Vaikutelma oisi todempaa,
kuin minä itse
Tässä
Nyt

Kuka syötti pajunköyttä
Silmukoiksi
Kuka uskoi siihen
Paloi kipunoiksi
Muutti toisten silmiin lennosta
Jätti kaiken
Veti lipun salosta

Ei ole helppo palata
Vaikkakin se tuntuu omalta
On kaikki aivan alussa
Nyt lähden lähtöviivalta

Lupaan silti lujaa yrittää
Ei elämäni tähän jää
Ota kiinni - sinä toinenkin
Joka tiedät tästä jotakin

Heikko heijastus
Vain pelkkä kangastus
Levoton mielesi
Kaipaa jo kotiisi

Hyppää lujaa
Kauas
Kovemmin

Vain kaikkein rakkaimmat
Ne ota mukaasi

~L.O~

"Mademoiselle Pitäisi"

Aamulla anivarhain
Mademoiselle Pitäisi
Soittaa ovikelloa
Pitkään ja vaativasti

Taasko se on tulossa,
vaikka vasta illalla läksi..
Arvatenkin mukanaan rasittavat hoidokkinsa,
joilla on taas niin paljon asiaa minulle

Ja vasta silmiäni raotin yön unesta!

Tapansa mukaan, he eivät odota,
että avaisin oven
He ovat jo täällä
Istuvat surutta olkapäilleni
Heti kun sängystä ylös pääsen

Keittiössä meitä onkin aika joukko
Neljä omaa lasta odottelemassa minua
Yksi kiipeilee mikroa kohden
Toinen haluaa keskustella syvällisesti
Kolmannen temperamentti kiehuu kuumimmillaan
Ja neljäs seikkailee maljakkokaapissa
Samaan aikaan mademoiselle aloittaa
Kaikenpeittävällä äänellään

"Se oli se ikkunanpesu, josta jo eilen mainitsin"

"Naapurissa on jo pesty keväällä! Jatkaa rouvan lempilapsi Sylva, jonka silmissä on jotain vikaa, ne harittavat pahasti sivuille

" Pyykkiä on hyvä pestä heti aamusta, ehtii kuivua illaksi, jatkaa mademoiselle. Ja entäpä nuo roskat sitten, ehkä aivan ensimmäiseksi kipaiset niitä viemään, niistähän oli jo iltasella puhetta"

Mademoisellen hoidokeista Myrna, toiselta nimeltään Murtunut, ilmoittaa alahuuli väpättäen,
syvällisen yksinpuhelun aloittaneen lapseni vierestä;

"Minua ei koskaan kuunneltu... Ei koskaan, eikä kukaan.."

"Niin, Myrna pieni, onneksi pääsit hoiviini! Mademoiselle silittää Myrnan päätä kerkeästi, kääntyen puoleeni; "On erittäin tärkeää kuunnella lasta, sinun pitäisi se nytkin muistaa! Hyväksyvä läsnäolo ennen kaikkea! Ja mitä minun pitikään.. Niin, leivontapäivä! Et ole leiponut kuin viimeksi talvella, on aika tarttua toimeen, aamusta paras! Ehkä otat myös lapset mukaan leivontatuokioon, kyllä, sinun pitäisi tarjota heille mahdollisuuksia kokea onnistumisen tunteita"

En ehdi avaamaan suutani
Ajatus kimpoilee henkilöstä toiseen
Pyykkikoneesta leivontatuokioon
Toisaalta mietin, missä kaapissa ikkunanpesuvälineet piilevät

Tartun kahvipannuun ja kaadan eiliset kahvit pois

Kuulen taustalta maljakkokaapin kolinaa ja herään hetkeen
Nyt on jo juostava!

Kaapinkätköissä kohtaan
Valon,
minkä vain pienen ihmisen silmistä voi tavoittaa
Edessä on uusi päivä
Seikkailu!

Noustessani huomaan mademoisellen lapsineen häipyneen



~L.O~

Kaksi lankarullaa

Kuin kaksi eriväristä lankarullaa
Toinen keritty toisen päälle
Ensin olin minä
Sitten tulit sinä

Niin me kaksi
Olimmekin vain yksi

Rullassa oli tiivistä
Paljon lankaa
En alta juurikaan nähnyt
Joten sanoin
Käytä sinä silmiä
Minunkin puolestani
Uskoin
Ne näkevät samoin

Sinä katselit
Kerroit maailmasi minulle
Ja minä luulin
Se kaikki on minulle totta

Minä myös tunsin
Pelkäsin pelkojasi
Itkin surujasi
Luulin nauruasi omakseni
Painajaisesi sekoittuivat uniini
Jännityksesi minun mahakipuuni

Se kaikki jäi minuun
Eikä päässyt pois
Et sinä sitä minulle tahtonut
Mutta olin rullassa alimpana
Lankani ei juossut

Sittemmin olen päässyt näkemään
Yhtä ja toista
Omillakin silmillä

Se häikäisee ja yllättää
Elämä
Ja langan voimakas väri
Valossa

~L.O~

Mitkä kengistä oikeasti minun

Ovella mietin
Mihin takkiin tartun

Jätänkö auki
Vedänkö kiinni
    Onko puolitie parempi

Mitkä kengistä
Oikeasti minun

Ja mihin suuntaan lähdössä?


~L.O~