Taivaspeili

Pyykkinarulla  matot makaavat
Kilpaa sateen kanssa
                vesiä valuvat

Maton välissä hiljaa kävelen
Siihen sopivanmittainen tyttönen

Taivas tummana
Lähelle laskeutuu
Pyyntöni kuulee
            -Se toteutuu

"Taivas, peilisi anna
Hetken tunnetta kanna
Rajuilmaasi suurta
Niin oottanut oon"

Että minäkin -
Kiltteydestä kipeä
Saisin hetken
Villinä kiitää
Tuulen tyttönä
Taivaisiin liitää

Välittämättä siitä
Että kengät
Vettäpursuvat
            Tuhansia kiloja painavat


~L.O~

Sisäisen lapsen tasolla

Vielä minussa elää
Se pikkuinen tyttö
Yhä nyrkissä kätensä somat

Vielä sinussa elää
Se pikkuinen poika
Silmät surustaan sokeat, kovat

Saanko surra sen pois,
Että helpompaa ois
Saanko itkeä tyhjyyden täydeksi?

Onko surulle tilaa
Onko minulle sijaa
Saako muurini murtua nyt?

Saanko surra vai en
Kuinka niin epäilen
Miksei minullakin
Ilo elämän edessä ois

Saanko surra sen pois
Miltä tuntua vois
Onko tytöllä taitoa hellittää?

Pojan silmien taa
Jos saat vaeltaa
Ilo piileskelee

Vielä odottelee



~L.O~

Pelkoa silmiin

Pelko tulee
Sanattomana
Siihen viereeni seisomaan

Kuinka voimasi onkaan
Valtavien kenttien kokoinen
Musta aukko

Siinä sinä olet
Minua päätä pitempi

Mutta äkkiä
Hiiren kokoinen
Koloonsa livistävä raukka

Pelkkä katse
Ja sinä oletkin kuollut

~L.O~

Kun ihmisten kieli ei riitä

Kun ihmisten kieli ei riitä
Kun sanoja tyhjiä vaan

Kun omakaan mieli ei riitä
Surun siltoja sanoittamaan

Juoksee tuuli sinua vastaan
Sade hellimmät pisarat luo

Näet taivaalla;

Kaiken se tietää
Ei sanoja ollenkaan oo


~L.O~

Liehuvain lakanain oodi

Liehuvain lakanain oodi
vapauttaa kevään
laskoksistaan

Päästää sen
hurjaan tanssiinsa
Lepattavaan

Vielä tulevat
Tähtikirkkaatkin yöt taas
Mutta ensin lauletaan
tämä suven laulu
Niin puhtaalta tuoksuva

Kaappeihini vievät lakanat
tovereilleen terveiset;

Ehkä teidän vuoronne
ensi kerralla
sitä iloa maistaa!


~L.O~

Mitätöivä järjen ääni

Pitkään se luuli
Olevansa yksin
Ei täällä muita ole
Eikä tulekaan
Pelkkä järjen ääni
Hymyyn verhottu


Ei kaivannut seuraa
Ponnekkaassa esityksessään

Mutta sydän
Suruun sidottu
Tiesi

Sitten tulivat sanat
Löysin kynän
Kadoksissa olleen
Nyt pääsevät kärrynpyörät
Vapaiksi sisältäni
Ja ulvovat sudet
Tuskien tarinoita kertovat

Nurkkaan ajettunakin
Se kaipaa huomiota
Mutta ei enää
Sisimpääni
Villaisella paina

On onnekasta kokea
Tämä riemukas suru -

Lupaa kysymättä
Minulle tosi

~L.O~

Portailla

Näitäkö portaita
Minun täytyy nousta
Tämäkö portti avata
Mikä kutsuista
Todeksi kuulla

Miksi ihmisen täytyy
Niin yksin
Itseään lukea

Ei toisen silmillä nähdä
Sitä samaa
Koskaan


Siksi


~L.O~