sunnuntai 23. lokakuuta 2016

Aarre


Kuin riivattu
kannoin aarretta mukanani
Enkä ollut vapaa

Menin rantaan
Aaltojen aikaan
Katselin kaunista kiveä käsissäni
Tuuli hiveli sen rosoista pintaa
Aurinko tarttui kimaltaviin kohtiin
       -niin että sen selvästi näin

Silloin uskalsin heittää

Se, mitä kauan kannoin
Saa kantaa nyt minua

-L.O-

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Postilaatikot

joku noissa postilaatikkoriveissä viehättää ne kertovat elämästä tavallisesta kaurapuuron makuisesta arjesta maaseudun laatikot itsekse...