keskiviikko 7. syyskuuta 2016

Kissa


Yöhönkääntyvät hetket
 Illan viimeisinä
         kuiskaavat eilisen elämää

Mutta niin hiljaa
Että on tilaa kuulla veden tippuvan,
 - nukkuvan kääntävän kylkeään
On aikaa nähdä;

Kissa kävelevee hämärän poikki
kohti omia polkujaan

-L.O-








2 kommenttia:

  1. Vaikka luen sanojasi
    enemminkin ne kuulen
    en ehkä aina ajatusta
    mutta tunteen
    omani tai sinun
    en tiedä
    rytmi ja sävel on minulle tärkeä
    kirjaimissakin
    kirjaimet synnyttävät ääniä
    ja kuvia
    en ymmärrä runoudesta yhtään mitään
    vain katselen ja kuuntelen
    enkä usko ...että luotu on koskaan sama
    kahdelle.
    jos vaikka ostaisin taulun voin vain hankkia sen mikä on materiaa..useimmiten toki ei muuta olekkaan..kuvan henki taas on jotain..mikä ei ole kaupan..parhaimmillaan luotu toki kantaa henkeä mukanaan..mutta se on kaikille eri.
    ja sitten ovat tietenkin he jotka ovat sekä kuuroja että sokeita sisimmälleen..he jotka ajalla elämää mittaavat.
    Tarkoitan sanoa..että katson ja kuuntelen kirjaimiasi mielelläni.

    VastaaPoista
  2. Myös minulle se harkittu rytmi on tärkeä..mittaan sitä pelkästään fiiliksellä. Kiva kuulla et mun valitsemat kirjaimet henkii sulle asti jotain, vaikka ajatus jäiskin joskus välille. Tärkeää kuulla myös tuo! Kiitos kommentista(:

    VastaaPoista

Postilaatikot

joku noissa postilaatikkoriveissä viehättää ne kertovat elämästä tavallisesta kaurapuuron makuisesta arjesta maaseudun laatikot itsekse...