sunnuntai 7. elokuuta 2016

Katse


Ruuhkassa kadotin itseni
Kuljin suuntaan,
johon aavistelin muidenkin kulkevan
Vaikken oikeasti nähnyt,
mihin kukanenkin päätyi

Jossain kohtaa jalkani väsyivät
Kun en koskaan tuntenut olevani hetkeäkään perillä

Istahdin maahan
Eikä mennyt kauaa,
kun kohtasin katseen

      Joka virnisti



-L.O-

klo

1 kommentti:

  1. Anonyymi15. elokuuta 2016 klo 9.54

    Ajassa jossa elämme
    olemme läsnä vain osittain.

    Keho kulkee edellä..tunteiden riepottelemana..sinne tänne..

    perässä tietoisuus..

    Ja kaukana kaiken jäljessä
    muiden matkalle unohtamana..
    sielläkin taas ne tunteet...vasta
    matkansa alussa...

    ihmettelemässä...
    hölmistyneenä virnistelemässä.

    VastaaPoista

Tilaa: Lähetä kommentteja (Atom)

Postilaatikot

joku noissa postilaatikkoriveissä viehättää ne kertovat elämästä tavallisesta kaurapuuron makuisesta arjesta maaseudun laatikot itsekse...

  • Lintuparvi
    Minä kerroin sinulle huoleni Sinä kuuntelit Ja ne muuttuivat lentoon lehahtavaksi lintuparveksi Joka muutti minusta hyvin, hyvin kauas...
  • Siniselle laululinnulle
    Sinä olit minulle peilinä Kannoit minua hetken Tavallasi elää Lauloit niin voimakasta Laulua Onnestasi Minun kor...
  • Takapenkin kapinalliset