Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Postilaatikot
joku noissa postilaatikkoriveissä viehättää ne kertovat elämästä tavallisesta kaurapuuron makuisesta arjesta maaseudun laatikot itsekse...
-
Minä kerroin sinulle huoleni Sinä kuuntelit Ja ne muuttuivat lentoon lehahtavaksi lintuparveksi Joka muutti minusta hyvin, hyvin kauas...
-
Sinä olit minulle peilinä Kannoit minua hetken Tavallasi elää Lauloit niin voimakasta Laulua Onnestasi Minun kor...
Kaikki mikä riekaleiksi repii
VastaaPoistaKaikki mikä tappaa
Kun sen tiedostaa, tiedostaa samalla
muutoksen tarpeen.
Jos muutosta ei tule..
On se saamattomuutta askel syvemmälle...
kohti itseinhoa
ja inhoa elämään.
Kuin pato...
Kaikesta se pahin..toinen toistaan voimistamassa..sekoittuneena siihen kaikkeen muuhun raskaaseen..tahmeaan ja epäselvään.
Valmiina hyökkäämään.. toinen toistaan puolustamaan..jos yhteen tartut.
Valmiina päällesi vyörymään...kunnes taas tiedät paikkasi...
pohjalla.
Kuin pato..padossa majavan pesä...ahdistuksen koti.
Ps.Leia..sanothan jos kommenttini ovat asiattomia..etkä niitä halua.
Sana on vapaa, kunhan samoissa aihepiireissä pysytään ja kommentit liittyvät kyseiseen runoon(:
Poista