Erilaisina

minä sanoisin sen sanoilla, minkä sinä teet käsilläsi
minä ottaisin siihen lauseita, kun sinulle riittää nyökkäys

joskus olisi hyvä sanojenkin käyttäjän antaa pelkän kosketuksen puhua
ja käsillätekijän päästää kokonainen lause

 mutta vain joskus
 sillä näin meidän on hyvä
 erilaisina

- L.O-

Unen jälkeen alkaa uusi kevät

Sillä tuulenhenkäyksellä
 puusta irtosi paljon lehtiä

Menneen vuodenajan nähneitä
Käppyrään kääntyneitä

Nyt on tuulella taas kuljetettavaa
Matkalaisia poisvietäväksi

Oksisto jää hiljaa keinumaan
Orpona
Lastinsa kadotettuaan

Varmaa se silti on;

     Unen jälkeen
Alkaa uusi kevät



-L.O-

Voisinko

Voisinko olla vapaa

Rakentaisin oman onneni niistä paloista, jotka minulla on

Puuttuvista ei voi rakentaa mitään

Mennyttä ei voi muuttaa
Mutta ainahan voin istuttaa pensasaidan
Joka hitaasti
Omasta mullastani nousee
Ympärilleni kasvattaa lehtiä
Joista saan suojan

Saan juuri sen, mitä tarvitsen

Ei siihen tarvita puuttuvia paloja



-L.O-

Lempipaikoissa

Avaimista

Ei.
Kenenkään toisen taskuun en enää anna niitä
Onneni avaimia

Niin monta takkia minulla kuitenkin
Että omiinkin voi hukkua
Taskuihin tavaroita kadota
Mutta jossakin niistä
Tiedän.

-Ne löytyvät
Taas yllättäen
Kun sattuman kaupalla oikea takki, oikea tasku
       Oikea hetki


-L.O-

Metsästäjä

Liian paljon
Saa saaliikseen ahne metsästäjä
-Itsekritiikki

Ampuu alas kauneutta, joka on syntymässä
Seisauttaa tanssiin tahtovat jalat
Työntää jotakin äänen eteen,
kun laulun juuri piti alkaa

Uskaltaisinko seistä tähdätyn piipun edessä
Kuunnella laukauksen kaatumatta
Sarjatulenkin

Tyhjeneekö ase, väsyykö tähtääjä
Se selviäisi silloin


-L.O-

Ilonpilaaja

Mikä vaivaa ilonpilaajaa
miksei vain ota osaa, siinä missä toinenkin
niin luulisi, että ylpeä
kun noin jäykkä

mikä kumma vaivaa ilonpilaajaa
ei osaa hullutella
heittäytyä
ei tiedä, että kaatuneelle lasille voi nauraa
ottaa kaiken liian vakavasti

mutta kuinka voisi toimia toisin
kun sisällä asuu pieni, vakavaksi oppinut ihminen
joka pitää valtaa siksi kunnes
hän saa aikuiselta
syyn nauraa
luvan hypätä ja heittäytyä

kunnes hänelle piirretään ilon sikkuraa silmiin
kukitetaan päänalunen,
joka liian usein on märkä
tai kuivien kyynelien kovettama

-L.O-

Se riittää

-L.O-

Lipasto

Suurta pikkulokeroista lipastoani siivotessani menetän usein kärsivällisyyteni.
Aina löytyy uusia lokeroita
Pieniä, isompien sisässä
Isoja, pienien sisässä
Miten se voikaan edes olla mahdollista että isoja pienien sisässä
- Mutta se on

Salalokerot ovat oma lukunsa, niistähän voi löytyä mitä vain, ja pahinta on ehkä se, että niihin voi törmätä missä vain, hetkinä joina niille ei oikeastaan olisi ollutkaan aikaa...  Ennalta-arvaamatta, kätesi löytää sellaisen luo.
Helpompaa olisi kiertää, jos osaisi aavistaa.

Ja sitten kun tulee lukko, eikä ole avainta. Ei ole siistiä kilisevää nippua, josta vain etsiä se oikea.

Selväähän se, että sellaisen lipaston perinpohjaisessa siivoamisessa kuluu vuosia

...Ne tilaavievät tavarat, jotka toisaalta niin tuttuja, että tuntuu hurjalta heittää menemään ja jättää lokero tyhjäksi.
Miettiä päänsä puhki, mikä esine tulee tilalle, vaikkei se mitään auta.
Turhaa huolta  - Jotainhan sinne aikanaan tulee ja aivan itsestään.

Miksi ihmeessä säilyttäisin jotakin sellaista, mikä ei oikein toimi, eikä värikään miellytä.
..Toki jossakin valossa, väri saattaisi miellyttää... Valo-olosuhteiden merkitystä ei voi väheksyä! On odotettava jokaisen vuodenajan ikkunasta sälöttyvä aurinko tai auringottomuus. Jotta voi olla varma.

Perintökalleuksien pöly se vasta yskimään saakin. Ei niiden arvoa voi kyseenalaistaa! Vanha ja hapertunut, kauttaaltaan pureksittu, seinääkin vasten monasti heitelty on saanut tuta raivoa ja turhautumista, mutta että pois heittäisin - ja tilalle jotakin uutta!
Minunko tämä pitää tehdä? Jos kutsuisin siivoojan.. Tehokkaan tädin, jonkalaiset tietävät varsin hyvin kuinka tällaisissa tilanteissa toimitaan. Tällaisten hankalien tavaroiden kanssa, joita minulle on kertynyt. Ja joita on niin paljon. Mutta ei, ne tädit heittävät kuitenkin täysin väärät esineet pois ja ripottelevat mennen tullen jotakin tilalle tai sitten he jättävät jälkeensä huutavan tyhjyyden ja putipuhtauden, mikä olisi valheellinen. Vieraaksi muuttunut koko totuus!



-L.O-

Opettaja

Mistä kätesi täyttyvät
Onko sylisi suljettu
Tältä elämältä,
      joka siihen haluaisi juosta

Jos astuisit niiden jalkojen kepeyteen
Niiden silmien säihkettä vetäisit omiisi
Sitä pientä ihmettä kädessäsi hartaasti pyörittelisit
      joka hänen mielestään on niin suuri

Silloin voisit jotakin oppia
Ja äkkiä
Onnenkyyneleen silmääsi saada


-L.O-

Miksi niin..

Miksi juuri silloin pehmenet
kun pitäisi olla aikuinen
vetää rajoja
sanoa suoraan
lopettaa hymistely
olla lapsen edessä
menneisyyttä vailla

miksi juuri silloin
kun haluaisit olla pehmeä
sinusta tulee kova
joustamaton

ja mahdottomalta tuntuu
sen hellyyden löytäminen
jota itsekin kaipaa
silloin kun on tuhmana ollut

-L.O-

Erilaista eheyttä

Meillä on kiire heittää
kaikki särkynyt pois
miksi silmämme
eivät kestä säröjä
korjaamisen vaiva kierretään
ei kaivata suutareita räätäleitä

anna minun uskoa, että myös korjattu
on jälleen ehjä
takanaan tarina
jota uudella alotuksella ei ole

-L.O-

Sinä tulit

-L.O-

Ilkeää naurua

Kuinka nopeasti
heilahtaa leimasin
ja nousee
tuo ajattelematon nauru sisältämme
vaikka puheissa toinen ihminen
lähimmäinen

kunpa voisin virittää kaikki maailman kellot soimaan
siihen herättämään
ylimielisyyden unesta jokaisen

kunpa voisin virittää nuo kellot;

niin en ratsukseni ottaisi
heikompaa
jos olen vahva
jaksan kyllä kävellä
  - taluttaa


-L.O-

Kuutamolla

Pilvet
   levottoman tuulen ajamina
Kuun yli juoksevat
Hetkiseksi peittävät
Kirkkaat kasvot

Tie pimenee
   Silti tiedän
Mihin astua
   Olen täällä ennenkin ollut

On hyvä olla tässä
Ja yksin itseään katsoa
Hiljentää muut äänet

Jotta erottaisi omansa

-L.O-