Mitätöivä järjen ääni

Pitkään se luuli
Olevansa yksin
Ei täällä muita ole
Eikä tulekaan
Pelkkä järjen ääni
Hymyyn verhottu


Ei kaivannut seuraa
Ponnekkaassa esityksessään

Mutta sydän
Suruun sidottu
Tiesi

Sitten tulivat sanat
Löysin kynän
Kadoksissa olleen
Nyt pääsevät kärrynpyörät
Vapaiksi sisältäni
Ja ulvovat sudet
Tuskien tarinoita kertovat

Nurkkaan ajettunakin
Se kaipaa huomiota
Mutta ei enää
Sisimpääni
Villaisella paina

On onnekasta kokea
Tämä riemukas suru -

Lupaa kysymättä
Minulle tosi

~L.O~