joku noissa postilaatikkoriveissä viehättää
ne kertovat elämästä
tavallisesta kaurapuuron makuisesta arjesta
maaseudun laatikot
itsekseen juttelevia erakoita
ja asuinalueiden - kaiketi laumasieluja
kilvan ne kaikki
tuulen tahtiin paukuttelevat kansiaan
kuin yrittäen päästä toinen toistaan korkeammalle
siinä koskaan onnistumatta
-vai onnistuiko joku joskus?
varmaankin sitä aavistaa
jonain päivä tuollaisia laatikoita ei enää tarvita
että jotain nostalgiaa jo valmiiksi
niissä
heissä
-L.O-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti